Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten Suomessa sijaitsevat kansainväliset yritykset, joilla on yhteyksiä Ruotsiin, valmentavat henkilöstöään kielellisesti ja kulttuurillisesti. Lisäksi tutkittiin, mikä on ruotsin kielen asema näissä yhteyksissä ja yrityksissä yleisesti. Tämän lisäksi selvitettiin miten yhteistyö liikesuhteissa ruotsalaisten kanssa koetaan kulttuurillisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimusmetodina käytettiin teemahaastattelua ja aineisto analysoitiin kvalitatiivisesti. Tutkielman tavoitteena oli saada syvällisempää tietoa aiheesta keskittyen yksittäisten henkilöiden kokemuksiin. Näin ollen teemahaastattelun katsottiin soveltuvan metodiksi aineistonkeruussa. Tutkimuksessa haastatellut viisi henkilöä edustivat Suomessa sijaitsevien kansainvälisten yritysten henkilöstöjohtoa. Yhteistä haastatelluille oli kokemus yhteistyösuhteista ruotsalaisten kanssa ja valmiudet antaa näkökulmaa yrityksen kielellisistä käytänteistä. Tutkimuksen mukaan kansainvälisten yritysten tärkeimmät keinot valmentaa henkilöstöään kielellisesti ja kulttuurillisesti ovat kieli- ja kulttuurikoulutus. E-oppimisympäristön hyödyntäminen oli tavallista kansainvälistyneimmille yrityksille. Myös perinteistä kurssimuotoista koulutusta järjestettiin. Yrityksen kielipolitiikan näkökulmasta kielikoulutusasiat olivat paikallisesti päätettäviä asioita ja kielikoulutus oli aina tarveperusteista. Aineistosta nousi selkeästi esille englannin kielen valta-asema yhteisenä yrityskielenä ja tämä heijastui myös yritysten kielitaitotarpeissa ja kielikoulutuksessa. Ruotsin kielen merkitys kielikoulutuksessa oli vähäinen. Henkilöstöä valmennettiin ruotsin kielessä kielikoulutuksen muodossa pääsääntöisesti ainoastaan ruotsalaisomisteisessa tytäryhtiössä, jossa virallinen kieli hallitustasolla oli ruotsi. Kielikoulutuksen kohderyhmä tässä tapauksessa koostui johtoryhmän jäsenistä. Kulttuurikoulutusta ruotsalaiseen kulttuurin nähden ei järjestetty. Ruotsin kielen merkitys korostui sitä vastoin yrityksen myynti- ja asiakaspalveluhenkilöstön rekrytoinnissa. Ruotsin kieltä käytettiin myös epävirallisissa yhteyksissä seurustelukielenä. Kulttuurierot yhteistyösuhteissa ruotsalaisten kanssa koettiin vähäisinä. Merkittävin piirre, jonka katsottiin liittyvän ruotsalaisen ja suomalaisen liikekulttuurin eroavaisuuksiin oli päätöksenteko. Ruotsalaiselle kulttuurille katsottiin olevan ominaista keskustelut ja konsensukseen pyrkiminen ennen päätöksentekoa, kun taas suomalaisille katsottiin olevan ominaista suoraviivaisuus ja nopea päätöksenteko