Perehdyn pro gradu -tutkielmassani tarinoiden käyttöön yritysten markkinointiviestinnän välineenä. 2000-luvulla tarinoista ja tarinankerronnasta puhumisen voi sanoa tulleen muotiin yritysmaailmassa, ja ilmiö on poikinut runsaasti alan kirjallisuutta. Olen työssäni selvittänyt, mistä tarinailmiössä on kyse: mitä tarinoiden kertomisesta ja niillä vaikuttamisesta ajattelevat tutkijat, mitä viestinnän ja yritystoiminnan asiantuntijat, ja lopuksi, millaisia neuvoja käytännön viestintää toteuttaville annetaan ja mihin neuvot perustuvat. Viimeiseksi analysoin leipiä markkinoivia viestintätarinoita.

Tuon työssäni yhteen viestinnäntutkimuksen, yhteiskunnallisen tutkimuksen, kirjallisuudentutkimuksen ja yritysmaailman näkemyksiä siitä, mitä tarinakerronta voi olla. Esittelen lyhyesti narratologiaa ja kirjallisuudentutkijoiden näkemyksiä tarinoiden vaikutusvallasta (mm. Eagleton 1991, Rimmon-Kenan 1991 ja Tammi 1992). Koska tarinoiden kerrontaan liitetään usein myyttinen aines (mm. Torkki 2014), olen sivunnut myös tutkijoiden ajatuksia myyttien sulauttamisesta osaksi kerrontaa (Frye 1957/2000 ja Barthes 1957/1994).

Laajemmin esittelen Walter R. Fisherin (1987) narratiivisen paradigman, joka tuo työhön viestinnäntutkimuksellisen selkärangan tarinoiden merkityksestä ja käytöstä. Markkinointiviestinnän kirjallisuudesta laajimmin esittelen Seth Godinin (2008) ajatuksia. Hänen mukaansa kuluttaja itse kertoo itselleen maailmankuvansa mukaisia tarinoita, joihin hän saa ainekset markkinoijan tarjoamasta materiaalista.

Tutkielmani osoittaa, että tarinankerrontaa pidetään yleisesti vaikutusvaltaisena ja käytännössä toimivana tapana toteuttaa yritysten viestintää ja markkinointia. Vaikuttavuudella on myös kääntöpuolensa: tarinankerronta yhdistetään myös manipulointiin ja totuuden kiertämiseen. Lisäksi tarinankerronnalla on lievä uskottavuusongelma, eli sitä pidetään joko kevyenä koristeluna tai suoranaisena satujen kertomisena, joka saattaa viestin epäilyksenalaiseksi.