Mari Riekkinen (2015). Alaraajavammojen esiintyvyys salibandyssa ja koripallossa: kuvaileva retrospektiivinen poikittaistutkimus. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, (Liikuntalääketiede), pro gradu -tutkielma, 52 s, 2 liitettä.

Salibandyssa (SB) ja koripallossa (K) alaraajavammat ovat yleisiä alaraajoja kuormittavien liikemallien takia. Aikaisemmin on tutkittu jonkin verran nuorten palloilijoiden alaraajavam-mojen esiintyvyyttä, mutta peliuran aikaisista vammoista ei ole tietoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alle 23-vuotiaiden salibandyn ja koripallon pelaajien peliuran aikana sattuneiden alaraajavammojen epidemiologiaa sekä pelivuosien ja sarjatason vaikutusta vammojen esiintyvyyteen. Tutkimus oli osana UKK-instituutin kolmevuotista ”Urheilijan liiketaidot, lihaskunto ja terveys” -seurantatutkimusta.

Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2013 esitietolomakkein, joihin vastasi 180 salibandyn (t n=82, p n=98) ja 162 koripallon (t n=75, p n=87) pelaajaa (keski-ikä 16,8 ± 3,5; pelivuodet 8,1 ± 4,0). Tutkimuksen aineistoksi valittiin kyselylomakkeesta 13 kysymystä, jotka käsittelivät pelaajien taustatietoja ja peliuralla sattuneiden äkillisten nilkka-, polvi-, takareisi- ja nivusvammojen tai polven rasitusvammojen esiintyvyyttä, toistuvuutta ja viimeisimpien vam-mojen vakavuusasteita. Tutkimusaineiston analysoitiin ”SPSS Statistics 22.0” -ohjelmalla, ja analysoinnissa käytettiin muuttujien arvoja kuvailevia tunnuslukuja, kahden ryhmän vertailuun ristiintaulukointia ja x2-testausta sekä usean ryhmän vertaamiseen yksi- ja kaksisuuntaista varianssianalyysia.

Yli kolme neljäsosaa molempien lajien pelaajista ilmoitti saaneensa vähintään kerran peliural-laan alaraajavamman, ja heistä puolella vammat olivat toistuneet vähintään kerran. Pelaajille sattuneita tyypillisiä vammoja olivat nilkkavammat (SB 71 %, K 81 %) ja rasitusperäiset polvivammat (SB 45 %, K 55 %). Etenkin nilkkavammat toistuivat pelaajilla yli kolme kertaa (SB 26 %, K 40 %). Salibandyssa sukupuolittaisia eroja esiintyi vähintään kerran esiintyneiden takareisivammojen (t 30 % V p 10 %, p<.05) ja toistuneiden takareisivammojen suhteen (t 24 % V p 7 %, p<.05). Myös yli kolme neljäsosaa pelaajista ilmoitti viimeisimmän vamman aiheuttaneen poissaoloa, missä sukupuolittaisia eroja esiintyi salibandyssa takareisivammojen (t 32 % V p 23 %, p<.001) ja koripallossa äkillisten polvivammojen suhteen (t 12 % V p 31 %, p<.05). Molemmissa lajeissa useat vammat aiheuttivat alle viikon poissaoloa harjoituksista tai peleistä (SB 57 %, K 63 %). Pääsarjatasolla pelanneilla sukupuolittaisia eroja esiintyi poissaoloa aiheuttaneita nilkka- (t 80 % V p 25 %, p<.001), takareisi- (t 52 % V p 22 %, p<.01) ja nivusvammoja (t 75 % V p 16 %, p<.01) sekä rasitusperäisiä polvivammoja (t 60 % V p 21 %, p<.01) tarkasteltaessa. Kauemmin salibandya pelanneet ilmoittivat saaneensa myös enemmän vakavia rasitusvammoja (7,1 v. V 10,7 v, p<.05).

Tutkimuksen mukaan useammilla salibandyn ja koripallon pelaajilla sattuu peliuran aikana useita alaraajavammoja, mitkä esiintyvät herkästi myös toistuneina ja poissaoloa aiheuttavina. Myös pääsarjatasolla ja pelivuosilla on osittain yhteyttä vammojen esiintyvyyteen salibandys-sa. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa vammojen riskitekijöitä kuvaavissa tutkimuksissa ja vammoja vähentävien toimenpiteiden kehittämisessä sekä suunnittelussa.