Lehtinen, Ulla ja Paukkunen, Satu. 2015. Minäpystyvyyden ja intervention yhteys oppilaan käyttämiin yhteenlaskustrategioihin 2. ̶ 5. -luokkalaisilla. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Erityispedagogiikan laitos ja opettajankoulutuslaitos. 58 sivua.

Tässä määrällisessä tutkimuksessa selvitettiin 2. ̶ 5. -luokkalaisten minäpystyvyyden ja intervention yhteyttä oppilaan käyttämiin yhteenlaskustrategioihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin oppilaan minäpystyvyyden lähtötason yhteyttä yhteenlaskustrategioiden käyttöön sekä oppilaan nopeiden yhteenlaskustrategioiden käyttöä aikarajoitetussa ja -rajattomassa tilanteessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös onko oppilaan nopeiden yhteenlaskustrategioiden käyttö lisääntynyt interventioiden myötä sekä onko interventioryhmällä ja minäpystyvyyden lähtötasolla ollut vaikutusta yhteenlaskustrategioiden kehittymiseen. Tutkimusaineisto on osa Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki -Instituutin Minäpystyvyys ja oppimisvaikeusinterventiot -hankkeessa vuosina 2013 – 2014 Keski- ja Itä-Suomen kouluissa 2. ̶ 5. – luokilta kerättyä aineistoa (n = 1400).

Tutkimukseen osallistui 75 oppilasta, joilla oli pulmia peruslaskutaidon sujuvuudessa. Oppilaat olivat osallistuneet kouluissansa hankkeen suunnittelemiin 12 viikon mittaisiin matematiikkainterventioihin. Interventioryhmässä, jossa tuettiin matematiikan yhteenlaskustrategioiden kehittymistä, oli 40 oppilasta. Toisessa interventioryhmässä, jossa matematiikan yhteenlaskustrategioiden kehittymisen lisäksi kiinnitettiin erityistä huomiota minäpystyvyyttä tukevan palautteen antamiseen, oli 35 oppilasta. Tyttöjä tutkimuksessa oli 42 ja poikia 33. Oppilaat suorittivat matematiikan yhteenlaskustrategioiden taitoja arvioivat testit yksilömittauksina ja oman minäpystyvyytensä arvioinnit koko luokalle tehtävissä ryhmämittauksissa. Tutkimuksessa käytetyn aineiston mittaukset suoritettiin kolmena ajankohtana. Alkumittaukset tehtiin marraskuun 2013 ja tammikuun 2014 välisenä aikana, loppumittaukset intervention jälkeen toukokuussa 2014 sekä seurantamittaukset syyskuussa 2014.

Oppilaan minäpystyvyyden lähtötasolla oli yhteys hänen käyttämiinsä yhteenlaskustrategioihin ja yhteys oli tilannesidonnainen. Tarkasteltaessa nopeiden yhteenlaskustrategioiden valintaa, havaittiin, että osa lapsista käytti enemmän nopeita strategioita aikarajoitetussa tilanteessa (46,7%), osa aikarajattomassa tilanteessa (21,3%) ja osalle tilanteella ei ollut vaikutusta (32,0%). Kuitenkaan minäpystyvyyden yhteyttä nopeiden yhteenlaskustrategioiden valintaan eri tilanteissa ei löytynyt. Oppilaiden yhteenlaskustsrategiat kehittyivät intervention myötä, mutta interventioryhmällä ei ollut vaikutusta yhteenlaskustrategioissa kehittymiseen. Myöskään oppilaiden minäpystyvyyden lähtötaso ei selittänyt interventiosta hyötymistä.

Matematiikan oppimisen kannalta on tärkeää, että yhteenlaskustrategioiden oppimista tuetaan interventioilla. Koska interventiot kohdistuvat taidoiltaan heikkoihin laskijoihin, olisi tärkeä kiinnittää erityistä huomiota heikkojen oppilaiden erilaisiin pystyvyyskokemuksiin. Matematiikan oppimiseen vaikuttaa vahvasti kognitiivisten seikkojen lisäksi oppilaan motivaatio, asenne ja pystyvyyden kokemukset matematiikassa.

Hakusanat: yhteenlaskustrategiat, nopeat yhteenlaskustrategiat, minäpystyvyys, matematiikkainterventio, minäpystyvyysinterventio, matematiikan oppimisvaikeudet