Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yliopisto-opiskelijoiden ajatuksia ja kokemuksia ääntämisen tärkeydestä yhtenä kielitaidon osa-alueena sekä ääntämisen opetuksen hyödyllisyydestä. Lisäksi halusin selvittää millaiset ääntämisen opetuksen opetusmetodit opiskelijat ovat kokeneet hyödyllisiksi ja mitkä ääntämisen osa-alueet opiskelijat ovat kokeneet vaikeiksi. Valitsin tutkimusmetodikseni henkilöhaastattelun, joihin osallistui yhteensä viisi haastateltavaa. Haastateltavat olivat yliopiston ruotsin pääaineopiskelijoita ja heillä on taustallaan myös ruotsin kieliharjoittelu. Haastattelut taltioitiin nauhurilla ja litteroitiin työstämistä varten. Haastateltavat saivat tutustua haastattelukysymyksiin etukäteen ja heille annettiin lisäksi tutustuttavakseen yliopiston kielten laitoksen tarjoamien ääntämistä käsittelevien kurssien kurssikuvaukset, jotka on poimittu kielten laitoksen opetussuunnitelmista 2009–2012 ja 2012–2015. Kurssikuvausten ja haastattelukysymysten tarkoituksena oli, että haastateltavat saisivat tutustua aiheeseen ja palauttaa mieliinsä asioita ennen haastattelun alkamista.
Tärkeimpinä tuloksina tutkimuksestani sain, että yliopisto-opiskelijat pitävät ääntämistä jokseenkin tärkeänä tai tärkeänä kielitaidon osa-alueena ja että he kokevat ääntämisen opetuksen hyödyttäneen heidän ääntämisen oppimistaan. Ääntämisen teorian opiskelu jakoi mielipiteet kahtia: haastatteluvastauksista kävi ilmi, että teoriatieto koetaan hyödylliseksi ja oppimista helpottavaksi, mutta myös turhauttavaksi ja jopa oppimista vaikeuttavaksi. Haastatteluvastauksista kävi myös ilmi opettajan merkittävä rooli ääntämisen oppimisessa.