Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millainen rooli opettajien mielestä jännittämisellä on yläkoulu-ja lukioikäisten suomalaisten nuorten saksan kielen oppimisessa. Työssä tutkittiin tarkemmin, missä luokkahuoneen eri tilanteissa saksaa opiskelevat nuoret jännittävät, miten jännitys vaikuttaa heidän käytökseensä ja suoriutumiseensa saksan kielen oppitunnilla, ja miten saksan opettajat ovat pyrkineet lieventämään nuorten jännitystä saksan tuntien kirjallisten testitilanteiden, suullisten esitelmien ja luokkahuoneen eri vuorovaikutustilanteiden aikana. Opettajien käyttämiä työkaluja verrattin tässä yhteydessä kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, jonka merkittävyys jännityksen lieventämisessä on viimeaikaisessa tutkimuksessa todettu. Työn tavoitteena oli myös lisätä opettajien tietämystä jännittämisestä, ja sen lieventämismahdollisuuksista vieraiden kielten opetuskontekstissa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena, ja sitä varten haastateltiin kuusi suomalaista saksan opettajaa.

Tutkimustuloksista ilmeni, että nuoret jännittivät saksan oppitunneilla erilaisissa testitilanteissa sekä kommunikoidessaan saksan kielellä toisten kanssa. Lisäksi havaittiin, että opetuksessa käytettävää teknologiaa jännitettiin, jos oppilas oli samalla huomion kohteena. Oppilaan käyttäytymisestä jännitys ilmeni puolestaan siten, että oppilas hermostui, pyrki välttämään jännittävää tilannetta ja vähentämään kommunikaatiota toisten kanssa. Nuorten jännittämistä kirjallisissa testitilanteissa opettajat olivat pyrkineet helpottamaan siten, että he olivat valmistaneet oppilaita etukäteen testitilanteita varten. Myös erilaiset erityisjärjestelyt jännityksestä kärsiviä oppilaita varten olivat mahdollisia jännityksen lieventämiskeinoja. Vähentääkseen jännitystä suullisten esitelmien aikana saksan opettajat olivat turvautuneet puolestaan yleiseen keskusteluun jännittämisestä esiintymistilanteissa, jonka avulla oppilaat voivat sekä ymmärtää paremmin omaa jännitystään että toimia jännittävässä tilanteessa oikealla tavalla. Lisäksi opettajat teetättivät oppilailla paljon paritöitä, minkä ansiosta koko luokan edessä esiintyminen olisi helpompaa. Erilaisten omien käytännön vinkkien katsottiin myös olevan jännitystä helpottavia, joiden avulla toisten edessä esiintymisestä tulisi mielekkäämpää. Lopuksi opettajat kertoivat, että jännitystä luokan vuorovaikutustilanteissa on saatu vähennettyä sallimalla oppilaiden kielelliset virheet, luomalla turvallinen ilmapiiri sekä vahvistamalla oppilaiden välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että jännitys on osa monen yläkoulu-ja lukioikäisen suomalaisnuoren saksan kielen opiskelua. Täten tulokset kannustavat erityisesti kielten opettajia, mutta myös muita opettajia havainnoimaan nuorten jännittämistä ja kiinnittämään huomiota siihen, miten nuorten käyttäytyminen ja suoriutuminen voivat muuttua jännittämisen takia oppitunneilla. Työ rohkaisee opettajia etsimään myös omia ratkaisuja siihen, miten he voivat omassa opetuksessaan helpottaa nuorten kokemaa jännitystä.