Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisia kieli-identiteettejä tulevilla kieltenopettajilla on; kuinka suuri rooli vieraalla kielellä on heidän elämässään, miten he suhtautuvat kieleen ja kuinka suurta yhteenkuuluvuutta he tuntevat kohdekieliseen yhteisöön. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, kuinka kaksi- ja monikielisinä tutkittavat pitävät itseään. Tutkimuksessa vertailtiin ruotsin- ja englanninopiskelijoiden kielellisiä identiteettejä; ovatko ne yhtä vahvoja vai onko kielellisten identiteettien välillä suuriakin eroja. Tutkittavat opettajaopiskelijat vastasivat lomakekysymyksiin ja kirjoittivat n. 2-sivuisen narratiivitekstin ajatuksistaan opiskelemaansa vierasta kieltä tai vieraita kieliä kohtaan. Aineiston analysoinnissa käytin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä, jossa aineiston sekä teoriataustan perusteella tutkittavat ilmiöt kategorisoitiin teemoittain analyysia varten. Tutkimus paljasti, että tutkittavilla opiskelijoilla oli enimmäkseen positiivinen suhde opiskelemaansa kieleen, vaikka kielellinen identiteetti ei usein ollutkaan kaikilta osa-alueilta yhtä voimakas. Englanninopiskelijat kuvailivat kieli-identiteettiään usein vahvemmaksi kuin ruotsinopiskelijat. Tutkimustulosten perusteella on tärkeää kiinnittää huomiota tulevien kieltenopettajien suhtautumiseen opettamaansa kieleen. Kieltenopettajilta vaaditaan usein vahvaa kieli-identiteettiä, sillä heidän tehtäviinsä monesti kuuluu motivoida oppilaita kielten opiskeluun sekä toimia linkkinä kohdekieleen ja kohdekieliseen maailmaan.