Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa ja kuvata tapoja, joilla fiktiiviset henkilöhahmot amerikkalaisessa sairaalasarjassa Greyn Anatomia reagoivat psykologisesti traumaattisiin kokemuksiin, sekä sitä, millainen rooli hahmojen keskinäisellä ystävyyssuhteella on parantumisprosessissa. Analyysin kohteena oli sarjan kaksi keskeistä henkilöhahmoa, Meredith Grey sekä Cristina Yang. Aineisto koostui kahdesta erillisestä tarinakaaresta: molemmat alkoivat traumaattisesta tapahtumasta ja loppuivat molempien hahmojen ns. löydettyä ratkaisun trauman aiheuttamiin ongelmiinsa. Yhteensä analysoituja jaksoja oli kuusitoista (16).

Laadullisen analyysin perustana käytettiin kriittistä televisiotutkimusta, hahmontutkimusta sekä psykologisen trauman, sen vaiheiden ja traumaperäisen stressihäiriön käsitteitä. Varsinainen analyysi koostui lähinnä hahmojen välisen dialogin tarkastelusta ja tulkinnasta: havaintoja tehtiin traumaperäisen stressihäiriön oireenmukaisesta käyttäytymisestä ja muista traumankäsittelystrategioista sekä hahmojen tavasta käsitellä traumaa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Myös monologeja ja hahmojen vuorovaikutusta sekä heidän kumppaneidensa että muiden kollegojen kanssa tutkittiin.

Aineistosta tunnistettiin oireenmukaista käytöstä etenkin Cristinan hahmon osalta, ja lisäksi molemmilla hahmoilla havaittiin toistuva tapa käsitellä trauman aiheuttamia tunteita ja menetyksiä. Hahmojen keskinäinen ystävyyssuhde oli suuressa roolissa trauman käsittelyssä, ja trauman myös huomattiin vaikuttavan tähän suhteeseen molemmissa tarinakaarissa.

Sarjan tapa kuvata traumaperäistä stressihäiriötä vastasi melko hyvin kyseisen häiriön todellisia diagnosointikriteerejä. Trauman lopullinen integrointi ja hyväksyntä sen sijaan esitettiin jokseenkin yksinkertaistettuna ja katarsisena tapahtumana. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen voidaan katsoa tuovan arvokasta lisätietoa Amerikkalaisen yhteiskunnan traumakäsityksestä sekä televisiosarjojen tavasta heijastella ajankohtaisia puheenaiheita fiktion kautta.