TIIVISTELMÄ

Salopelto, Aapo & Sarkkinen, Mika. 2014. ”Pelataanko jo?” – Kahdeksasluokkalaisten poikien suhtautuminen kilpailutilanteisiin koululiikunnassa. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 79 s, 3 liitettä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahdeksasluokkalaisten poikien kokemuksia kilpailemisesta osana koululiikuntaa. Oppilaat jaettiin vastausten perusteella kahteen ryhmään: kilpailulliset ja ei-kilpailulliset. Tutkimuksessa selvitettiin oppilaan kilpailullisuuden yhteyttä oppilaan liikunnallisuuteen, eri motivaatiotekijöihin ja tavoiteorientaatioon. Tutkimuksemme eri motivaatiotekijät pohjautuvat Koululiikunnan motivaatioilmasto -mittariin (Soini 2006), ja niillä tarkoitetaan viihtymistä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, autonomiaa sekä tehtävä- ja minäsuuntautunutta ilmastoa. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena kahdessa eri kaupungissa. Tutkimukseen vastasi yhteensä 126 oppilasta kuudesta eri koulusta. Kummassakin kaupungissa tutkimus toteutettiin kolmessa eri koulussa. Aineiston keräämisellä eri kouluista pyrittiin yksittäisen oppilasryhmän vaikutuksen pienentämiseen ja sitä kautta tulosten luotettavuuden lisäämiseen. Aineisto kerättiin helmikuussa 2014 ja se analysoitiin kevään 2014 aikana. Analysointi suoritettiin käyttämällä IBM SPSS 20.0 Statistics -ohjelmaa. Tuloksista selvisi, että suurin osa, noin 90 %, oppilaista suhtautui myönteisesti kilpailuun liikuntatunneilla. Toisaalta lähes kolmannes ei enää lisäisi kilpailua liikuntatunneille. Havaittavissa oli selvä yhteys liikunnallisuuden ja kilpailullisuuden välillä: liikunnallisimmat oppilaat olivat myös kilpailullisempia. Liikunnallisimpien ja vähiten liikkuvien näkemyksissä kilpailullisuudesta oli merkitsevä ero (p<0.001). Motivaatiotekijöiden osalta oppilaat raportoivat viihtyvänsä hyvin koululiikunnassa. Tämä oli yhteistä vastaajille kilpailullisuusryhmästä huolimatta. Kilpailulliset oppilaat raportoivat korkeampia motivaatiotekijöiden arvoja kuin ei-kilpailulliset oppilaat. Heikoimmin kilpailullisuuden kanssa korreloi autonomian tunne. Näiden välinen korrelaatiokerroin oli vain 0.08. Molemmissa kilpailullisuusryhmissä havaittiin tavoiteorientaatioltaan enemmän tehtävä- kuin minäsuuntautuneita oppilaita. Toisaalta kilpailullisten joukosta löytyi ei-kilpailullisia enemmän sekä tehtävä- että minäsuuntautuneita. Oppilaat suhtautuivat kilpailuun osana liikuntatunteja pääosin myönteisesti. Liiallinen kilpailun korostaminen voi kuitenkin olla haitallista. Tärkeää onkin muistaa tarjota jokaiselle sopivia tapoja kilpailla. Kilpailullisilla oppilailla oli myönteisempi kuva liikuntatuntien motivaatiotekijöistä ja kilpailusta osana koululiikuntaa kuin ei-kilpailullisilla oppilailla. Myönteistä oli havaita, että kaikista oppilaista suurin osa koki viihtyvänsä liikuntatunneilla. Pyrittäessä ”liikuntaan kasvattamiseen”, olisikin pohdittava, kuinka myös ei-kilpailullisten oppilaiden kokemuksia koululiikunnasta voitaisiin parantaa. Avainsanat: kilpailu, liikunnallisuus, koululiikunta, motivaatioilmasto, tavoiteorientaatio