Tämä kaksiosainen tutkimus rakentaa ensimmäisessä osassa teoreettista välineistöä digitaalisen valokuvan ja autenttisen ruumiin käsittelemiseen yhdistämällä Michell Foucaultin ja Judith Butlerin ajatuksia. Toisessa osassa tätä välineistöä sovelletaan Intelligent Life lehden kansikuvaa käsittelevään tapaustutkimukseen, jossa kansikuvan alleviivattua digitaalista muokkaamattomutta käsitellään performatiivisen autenttisuuden näkökulmasta.

Autenttisen määrittelemisen ja käytön kontrolli on tutkimuksen keskeinen teema. Foucault ja Butler yhdistyvät näkemykseksi, jonka mukaan autenttinen rakentuu teoista jotka performoivat autenttista. Autenttisen ja epäautenttisen välisen rajan hämärtäminen digitaalisen kuvan ja digitaalisen kuvanmuokkauksen autenttiselle muodostaman uhan ydin.

Intelligent Lifen Cate Blanchett kansi performoi autenttisuutta tarkoin valittujen ja rajattujen virheiden kautta. Tunnistettavin digitaalisen kuvanmuokkauksen käyttä olisi virheiden ja epätäydellisyyksien -kuten ryppyjen – peittäminen, joten eksplisiittisen tapa performoida digitaalista muokkaamattomuutta on näyttämällä näitä virheitä.

Tutkimuksen mukaan luonnollisen ruumiin vallankumous johon kansikuva sijoittaa itsensä naamioi normatiivisen ruumiin sorretuksi päästäkseen käsiksi vallankumousdiskurssin hyötyihin. Tutkimus myös toteaa, että luonnollinen ja autenttinen ovat tässä kontekstissa normatiivisen kontrollinen välineitä ja että autenttinen ruumis määritellään vastakkainasettelussa epänormaavisen ja toiseutta edustavan ruumiin kanssa.