Britannia ja sen eri maat ovat unionin pitkän historian kuluessa kohdanneet lukuisia muutoksia ja haasteita. Viimeaikaisimmat näistä haasteista ovat liittyneet esimerkiksi siihen miten unionia ja sen maita hallitaan: vuonna 1997 unionin valtaa hajautettiin sisäisille paikallishallinnoille, jonka jälkeen muun muassa Wales on saavuttanut laajemmat oikeudet omien lakien säätämiseen ja Skotlanti on syksyllä 2014 äänestämässä mahdollisesta itsenäisyydestä. Tällaiset kehitykset herättävät kysymyksiä siitä, miten unioni nykyään toimii, kuinka vahvasti sen eri maat ovat sidoksissa toisiinsa, ja miltä sen tulevaisuus näyttää. Tämän tutkielman tarkoitus on tarkastella sitä, miten Britanniaa ja brittiläisiä identiteettejä rakennettiin englantilaisissa, skotlantilaisissa ja walesilaisissa sanomalehdissä vuosina 2010 ja 2011, jolloin merkit tällaisista poliittisista kehityksistä nousivat otsikoihin. Sanomalehdet tarjoavat mielenkiintoisen tutkimuskohteen, sillä niiden kautta lukijoille tarjotaan kuvaa siitä millaisia Britannia ja sen eri identiteetit ovat nykyään ja tulevaisuudessa. Tutkielman aineisto koostuu lehtiartikkeleista jotka on kerätty kolmesta brittiläisestä sanomalehdestä. Metodina toimii kriittinen diskurssianalyysi, jonka pohjalta tarkasteltiin sitä miten lehdet konstruoivat eri identiteettejä, miten kyseiset identiteetit sekoittuivat ja menevät päällekkäin, ja miten Britannian ja sen eri maiden tulevaisuutta rakennetaan ja kuvataan. Tutkimuksen tuloksista selviää, että sanomalehtien identiteettirakennus oli harvoin yksinkertaista tai ilmiselvää. Konstruoitujen identiteettien rajat eivät olleet selkeitä, vaan esille nousseet identiteetit olivat usein päällekkäisiä ja toisiinsa kietoutuneita. Rakennetuista identiteeteistä Wales näytti läpikäyvän muutoskautta yhtenäisemmän ja itsevarmemman Walesin suuntaan, joskin myös tämä uusi Wales oli tyytyväinen osaansa yhtenä unionin maana. Vastaavasti skotlantilainen identiteetti ilmeni irtaantuvan muusta unionista, ja konstruoitui suurelta osin Skotlannin ja muun unionin erojen varaan. Englantilainen identiteetti puolestaan nousi esiin lähinnä vain tiettyjen, nimenomaisten olosuhteiden vaikutuksesta, joskin myös Englanti tuntui ajautuneen tilanteeseen jossa sen oli entistä selvemmin tunnustettava oma erilaisuutensa. Siinä missä yhtenäinen brittiläinen identiteetti oli artikkeleissa läsnä, varsinkin sen rakennusprosessi esiintyi varsin tavanomaisena ja luonnollisena prosessina. Lehtiartikkelit myös sallivat lukijansa kuuluvan useampaan kuin vain yhteen identiteettiin samanaikaisesti, mahdollistaen tilanteen jossa lukijan ei tarvitse valita vain yhtä.