Ylen rahoitus koostui vuoteen 2012 saakka televisiomaksuilla kerätyistä varoista. Yleisradion rahoitukseen on kohdistunut 2000-luvulla muutospaineita teknologisen murroksen myötä. Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) asetti 12.2.2008 kansanedustaja Mika Lintilän (kesk.) johtaman parlamentaarisen työryhmän pohtimaan Ylen rahoitusta. Työryhmän asettaminen oli eräänlainen sysäys mediassa keskustella siitä, millä tavalla Yleä tulevaisuudessa tullaan rahoittamaan. Samalla keskusteltiin laajemmin julkisen palvelun yhtiöstä ja sen roolista Suomessa. Tässä tutkielmassa pyritään viidestä suomalaisesta sanomalehdestä 12.2.2008–12.3.2010 kerättyjen 184 artikkelin kautta analysoimaan sitä, millaista keskustelua Yleisradion roolista ja rahoituksesta käytiin. Tutkielmassa esitellään myös julkisen palvelun malleja eri puolilta Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa ja verrataan niitä julkisen palvelun toimintaan Suomessa. Sanomalehtien artikkeleista on etsitty sekä ajallisia että teemallisia yhteneväisyyksiä ja näin pyritty hahmottamaan sitä, oliko sanomalehdillä yhtenäinen linja Yleisradiota koskeneessa uutisoinnissaan. Tutkimusaineiston perusteella voidaan havaita, että sanomalehtien uutisoinnissa oli paljon yhtäläisyyksiä. Eri puolilta Suomea ja eri mediatalojen kustantamana ilmestyvien lehtien mielipiteissä oli huomattavissa selvää yhteneväisyyttä niin ajallisesti kuin sisällöllisesti. Mielipiteet lisäksi samankaltaistuivat mitä pidemmälle ajanjaksoa tarkasteltiin. Vuonna 2008 Yleisradion rahoitusmalli ja yhtiön rooli ei vielä herättänyt suurta keskustelua, mutta erityisesti vuoden 2009 alkupuolella keskustelu vilkastui ja selkeä taitekohta aineistossa on huhtikuu 2009, jolloin Lintilän työryhmä jätti loppuraporttinsa ja Yleisradion roolista keskusteltiin erityisen vilkkaasti. Aineisto päättyy maaliskuuhun 2010, jolloin ministeri Lindén yllättäen veti pois esityksensä Yleisradion rahoitukseksi ja asia siirrettiin päätettäväksi seuraavalle vaalikaudelle.