TIIVISTELMÄ Jenni Tuomi 2014 Kyselytutkimus fysio- ja toimintaterapeuteille GAS-menetelmän käyttökokemuksista Liikuntatieteellinen tiedekunta Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto 53 sivua, 4 liitettä

Goal attainment scaling (GAS-menetelmä) on 1960-luvulla kehitetty menetelmä kuntoutuksen tavoitteiden asettamiseen ja arviointiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa fysio- ja toimintaterapeuttien käyttökokemuksista GAS-menetelmästä. Tarkoituksena oli lisäksi selvit-tää, mitä hyötyjä ja haasteita GASin käyttöön liittyy. Aineisto (n=29) kerättiin kyselytutkimuksena syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana. Taustatie-toina selvitettiin sukupuoli, ikä, ammatti, työskentelykaupunki, työkokemus sekä asiakkaiden ikä- ja sairausryhmä. Kyselyssä selvitettiin GAS-koulutukseen liittyviä asioita, tutkittavien koettua osaamista, GASin soveltuvuutta tavoitteiden asettamiseen ja arviointiin, GASin laa-timista ja GASin asiakaslähtöisyyttä tutkittavien näkökulmasta. Avoimissa kysymyksissä sel-vitettiin GASin hyötyjä ja haasteita sekä annettiin tutkittaville mahdollisuus vapaaseen kom-mentointiin. Tilastollinen analyysi suoritettiin IBM SPSS Statistics -ohjelmiston avulla käyt-täen kuvailevia tietoja, summamuuttujia, Cronbachin alfa-arvoja, Spearmanin korrelaatioker-rointa ja Mann-Whitneyn U-testiä. Avoimet kysymykset käsiteltiin laadullisesti. Summamuuttujien Cronbachin alfakertoimet vaihtelivat välillä .69-.87 kuvastaen muuttujien korkeaa konsistenssia. Tutkittavien mielipiteiden keskiarvot summamuuttujissa koettu osaa-minen, GASin soveltuvuus kuntoutuksen tavoitteiden asettamiseen ja arviointiin sekä GASin asiakaslähtöisyys olivat keskimäärin melko korkeita (ka.3,7–3,8). Summamuuttujan ”GASin laatiminen” keskiarvo oli 3,2. GAS-tavoitteiden laatimiseen käytetyssä ajassa oli tilastollisesti merkitsevä ero Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen välillä (p=.01). GASin käyttö eri sairaus-ryhmissä erosi siten, että neurologisten asiakkaiden tavoitteiden laatimiseen ja arviointiin käy-tettiin keskimäärin enemmän aikaa kuin asiakkaiden, joilla oli tuki- ja liikuntaelimistön saira-uksia (p=.04, p=.03). GASin suurimmiksi hyödyiksi koettiin asiakkaan sitoutumi-nen/osallistuminen kuntoutukseen ja tavoitteiden konkreettisuus. Suurimmat haasteet GASin käytössä olivat GAS-asteikon laatimisen työläys ja se, että GASin käyttö vei paljon aikaa. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että GASin soveltuvuus fysio- ja toimintatera-pian menetelmäksi koetaan melko hyväksi muun muassa konkreettisten tavoitteiden ja asia-kaslähtöisyyden vuoksi. GASin käyttöön liittyy kuitenkin haasteita, joten sen käyttöönottoon ja koulutukseen tulisi jatkossa kiinnittää huomiota.

Asiasanat: GAS-menetelmä, kuntoutus, tavoitteiden asettaminen, fysioterapia, toimintaterapia