Perheyritykset edustavat sitä yritysten joukkoa, jotka tulevaisuudessa työllistävät opiskelijoita. Tähän haasteeseen yliopistot ovat vastanneet kehittämällä perheyrittäjyyden opetusta sekä lisäämällä tutkimusta aiheesta. Akateeminen perheyrittäjyyden opetus on kuitenkin vasta alkutaipaleella, mutta perheyrittäjyyden erityislaatuisuus kiehtoo tutkijoita, kouluttajia ja opiskelijoita yhä enenevässä määrin. Perheyrittäjyys sitoutuu edelleen muihin taloustieteellisiin oppialoihin, kuten yrittäjyyteen ja johtamiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli suorittaa monikansallinen vertailu akateemisista perheyrittäjyyden opinnoista ja sitä kautta löytää uutta opetusmateriaalia, jonka avulla voidaan kehittää Jyväskylän yliopiston opetustarjontaa ja -käytäntöjä perheyrittäjyydessä. Tämä tutkimus yhdistää sekä kasvatus- että taloustieteelliset näkökulmat, tuoden siihen lisäulottuvuutta. Tutkimus toteutettiin kahdessa osassa, jotka olivat ohjelma-arviointi (program evaluation) Jyväskylän yliopistossa ja kouluttaja-arviointi muissa yliopistoissa. Kyselyt toteutettiin Word-lomakkeella sähköpostitse. Analyysi tapahtui kartoittamalla ja kuvaamalla olemassa olevia perheyrittäjyyden sisältöjä ja käytäntöjä. Löydökset vastasivat tutkimuskysymyksiin 1) akateemisen perheyrittäjyyden opinnoista sekä 2) siinä hyväksi havaituista, toimivista käytännöistä ja metodeista. Tunnistamalla heikkoudet ohjelma-arvioinnin kautta Jyväskylän yliopistossa, kuilu oman ja benchmarking –partnereiden suorittamisen välillä voidaan jatkossa täyttää. Muihin yliopistoihin verrattuna Jyväskylän yliopiston perheyrittäjyyden sisältö on melko runsas ja siten kehitysehdotukset painottuvatkin opetusmetodeihin ja -käytäntöihin. Tutkimuksen perusteella akateemisessa perheyrittäjyyden opetuksessa käytetään onnistuneesti opiskelijaa aktivoivia oppimismetodeita, kuten tapauksia (cases), tiimityötä, roolipelejä ja paneelikeskusteluja. Parhaimmillaan benchmarking –prosessi johtaa organisaation oppimiseen ja tuottaa hyötyä pitkälläkin aikavälillä.