TIIVISTELMÄ Farmaseuttien valmiudet liikuntaneuvonnan antamiseen apteekeissa Ehdotuksia farmaseuteille suunnatun liikuntaneuvonnan täydennyskoulutuksen toteutukseen Elina Ahola, Liikuntalääketiede, Liisa Koponen, Terveyskasvatus. Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Terveystieteiden laitos. 2013. Sivumäärä 74+5.

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus Liikuntaneuvonta yhdessä lääkäreiden kirjoittaman liikkumisreseptin kanssa on todettu toimivaksi liikunnan edistämisen menetelmäksi. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut lääkäreiden ajan rajallisuus potilaiden liikuntatottumusten ohjauksessa. Fighting Low Activity by Business Creation (LA) –tutkimusprojekti luo palveluketjua, jossa farmaseutit toteuttavat liikuntaneuvontaa apteekeissa liikkumisreseptin avulla. Tutkimuksemme kartoittaa farmaseuttien valmiuksia liikuntaneuvonnan toteuttamisessa. Näiden pohjalta tarkoituksenamme on pohtia ehdotuksia farmaseuteille suunnatun liikuntaneuvontakoulutuksen toteutukseen.

Tutkimusaineisto ja –menetelmät Haastattelimme kymmentä farmaseuttia kolmesta eri apteekista. Haastattelut toteutimme teemahaastatteluin, joissa tarkastelimme aihetta kuuden eri teeman kautta. Analysointimenetelmänä käytimme sisällönanalyysiä.

Keskeiset tulokset Farmaseuttien suhtautuminen liikuntaneuvonnan antamiseen oli pääosin myönteistä. He myös pitivät lääkärin kirjoittamaa liikkumisreseptiä käyttökelpoisena liikuntaneuvonnan työvälineenä. Kuitenkin farmaseutit kokivat omat valmiutensa ja tieto-taitonsa antaa liikuntaneuvontaa heikoiksi. Lisäksi liikunnan puheeksi ottaminen koettiin erityisen haasteelliseksi. Farmaseuteilla ei myöskään ollut varmaa käsitystä liikuntasuosituksista eikä paikkakuntansa liikuntamahdollisuuksista. Farmaseutit kokivat roolinsa liikuntaneuvojana ristiriitaiseksi. Toisaalta he kokivat liikuntaneuvonnalla olevan vaikutusta sairauksien ennaltaehkäisyssä mutta toisaalta he kyseenalaistivat antamansa liikuntaneuvonnan merkityksellisyyden ja oman roolinsa liikuntaneuvojana.

Johtopäätökset Tulokset vahvistavat sen, että mikäli liikuntaneuvontaa tullaan antamaan tulevaisuudessa apteekeissa, farmaseutit tarvitsevat lisäkoulutusta liikuntaneuvontaan. Koska farmaseuttien koulutukseen ja työnkuvaan ei kuulu liikuntaneuvonta, lisäkoulutuksen on lähdettävä liikkeelle liikunnan perusasioista. Koulutuksen tulisi keskittyä tieto-taidon laajentamiseen, jonka kautta myös koettu osaaminen lisääntyisi. Liikunnan puheeksiottamiseen neuvontatilanteessa tulisi kiinnittää huomiota. Perehdyttäminen liikkumisreseptin käyttöön ja paikkakunnan liikuntamahdollisuuksiin on ensisijaista. Farmaseutit tarvitsevat liikuntaneuvontaan tukea esimieheltä sekä muulta työyhteisöltä. Näin ollen koulutus olisi hyvä suunnata jokaiselle apteekissa työskentelevälle farmaseutille, joista yhden tulisi toimia apteekkinsa liikuntavastaavana. Lisäksi kommunikointi lääkäreiden sekä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa antaisi lisävalmiuksia liikuntaneuvonnan asiantuntevaan toteuttamiseen. Näin farmaseuttien merkityksellisyyden kokeminen antamaansa liikuntaneuvontaa kohtaan lisääntyisi.

Asiasanat: tyypin 2 diabetes, verenpaine, liikuntaneuvonta, liikkumisresepti