Tutkielman tavoitteena on tarkastella aikuissosiaalityön ja lastensuojelun yhteisten asiakkaiden kanssa työskentelyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman aineistona on yhdeksän sosiaalityöntekijän yksilöllistä teemahaastattelua. Sosiaalityöntekijät työskentelivät neljällä eri kunnallisella työnantajalla aikuissosiaalityössä, lastensuojelussa tai yhdennetyssä sosiaalityössä. Analysoin aineistoa teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Sekä haastattelurungon että aineiston analyysikehikon muodostamisen apuna käytin ohjelmateoriaa. Tutkimusaihetta lähestyin eriytyneen sosiaalityön näkökulmasta. Sosiaalityöntekijöiden käsitykset sosiaalityön ydinalueista eli sosiaalityön kohderyhmistä, tavoitteista ja vaikuttavista työtavoista eivät oleellisesti eroa toisistaan aikuissosiaalityössä ja lastensuojelussa. Aikuissosiaalityötä ja lastensuojelua yhdistää näkemys kokonaisvaltaisesta ja koko perheeseen kohdistuvasta sosiaalityöstä. Molemmilla sosiaalityön osa-alueilla asiakkaiden ongelmat ovat toisiinsa kietoutuneita. Noin puolet lastensuojelun asiakasperheistä asioi myös aikuissosiaalityössä, lähinnä toimeentulotukiasiakkaina. Lastensuojelua ja aikuissosiaalityötä erottaa oma lainsäädäntönsä ja eriytyneen sosiaalityön mallissa myös omat erilliset organisaatiot. Eriytyminen edellyttää yhteistyön lisäämistä organisaatioiden välillä. Yhteistyön tekemistä edesauttavat samankaltaiset näkemykset sosiaalityön ytimestä. Yhteistyötä vaikeuttavat tekijät liittyvät organisaatioon ja siinä muun muassa siihen, miten esimiehet tukevat yhteistyön tekemistä. Lisäksi lastenssuojelun ja aikuissosiaalityön yksiköiden fyysinen etäisyys vähentää yhteistyötä. Jatkuva sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus vaikeuttaa myös yhteistyötä kuten myös voimakkaassa muutosvaiheessa oleva sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintaympäristö. Muuttuva toimintaympäristö sekä edellyttää että mahdollistaa organisoinnin edelleen kehittämistä. Haasteita yhteistyölle luo myös toimeentulotuen myöntämistä säätelevä ohjeistus. Vastakkain näyttävät asettuvan aikuissosiaalityön norminmukaisuus ja lastensuojelun yksilöllisyys ja tarpeenmukaisuus.