Pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan lapsuudessaan kodin ulkopuolelle sijoitettuina kasvaneiden nuorten aikuisten moraaliajattelua. Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjaa käsitykseen, jonka mukaan moraali on ihmisajattelua ja päätöksentekoa. Kognitiivisen psykologian koulukunnan edustajat Jean Piaget ja Lawrence Kohlberg uskoivat moraalin kehittyvän erityisten tasojen ja vaiheiden kautta myötäillen ihmisen älykkyyden kehitystä. Tutkimuksen haastattelu ja aineiston analysointi ovat perustuneet etenkin Lawrence Kohlbergin teoriaan moraalin kehityksestä. Kognitiivispsykologisen teorian lisäksi teoreettinen viitekehys on perustunut sosiaalitieteelliseen tutkimukseen, joka on määritellyt kodin ulkopuolelle sijoitettujen kehityksen riskeille alttiiksi. Tutkimuksessa on pohdittu, mitä tämä erityisasema voi merkitä lastensuojeluasiakkaiden moraaliajattelun kannalta. Aiempien tutkimusten mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut kohtaavat ainakin väkivaltaa keskivertoikätovereitaan useammin. On yleistä, että väkivaltakokemus muuttaa uhriksi joutuneen suhtautumista fyysiseen voimankäyttöön. Tutkimusta varten on haastateltu neljää aikuista, jotka ovat varttuneet synnyinkotinsa ulkopuolelle sijoitettuina. Empiirinen aineisto on case study -tyyppistä. Haastattelut on toteutettu eläytymismenetelmää käyttäen. Niiden idea on ollut esittää osallistujille kolme tarinaa, jotka ovat sisältäneet moraalisen ristiriidan tai ongelman. Haastateltavia on pyydetty kertomaan, mitä ajatuksia tarina heissä herättää ja miten he itse toimisivat sen kuvaamassa tilanteessa. Kertomuksista yksi on Lawrence Kohlbergin laatima ja loput tutkija on kehittänyt itse. Tutkimusaineistoa on analysoitu teorialähtöisesti. Tutkimuksen tulokset vihjaavat, että osallistuneiden ”kovat kokemukset” ovat kääntyneet moraaliajatteluiden voimavaroiksi, eivät haittatekijöiksi. Osallistujilla on ollut paljon moraalisia periaatteita ja heidän moraaliajattelunsa on ollut oikeudenmukaista. Haastatellut ovat paheksuneet etenkin lapsiin ja heikompiin kohdistunutta pahaa, ja moraaliajattelu on pohjannut erityisen vahvasti omakohtaisiin kokemuksiin. Tämän vuoksi tutkimukseen osallistuneet on määritelty ”moraalieksperteiksi”, jotka hyödyntävät kokemustietoaan halusta auttaa muita. Moraalieksperteillä on arvokasta tietämystä hyvään ja pahaan ja lasten suojelun asiakaslasten haavoittuvuuteen liittyvistä asioista.