Tutkimuksessa tarkastellaan neljän naispuolisen opiskelijan kehollisuuden kokemuksia luovan liikkeen kurssilla Jyväskylän yliopistolla helmikuussa 2012. Päätavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millaisista näkökulmista kehollisuutta voidaan lähestyä ja millaisia merkityksiä kehollisuudelle voidaan antaa. Tutkielma on laadullinen ja toiminnallinen tapaustutkimus, jossa hyödynnetään fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa.

Aineisto koostuu kurssilaisten alkuhaastatteluista, heidän kirjoittamistaan raporteista jokaista kurssikertaa kohden sekä loppuesseistä. Lisäksi aineistoon kuuluu noin kaksi tuntia kurssin aikana nauhoitettuja yhteiskeskusteluja sekä tutkijan havaintopäiväkirjamuistiinpanot. Kehollisen kokemuskentän monimerkityksisyyttä on pyritty ymmärtämään kurssilaisten kokemusta tarkasti uudelleen kuvaamalla. Kunkin osallistujan kirjoittamat tekstit on tiivistetty neljäksi kuvaukseksi kehollisuuden kokemistavoista.

Kurssin myötä keho ja kehollisuus käsitteenä hahmottuivat osallistujille entistä laajempina ja monimerkityksellisimpinä. He ymmärsivät kehon olevan muutakin kuin fyysinen olemuspuoli ihmisessä. Näin ollen uusia näkökulmia saadessa negatiiviset ja rajoittavat kehoa koskevat näkemykset muuttuivat kurssin aikana. Kurssi myös herätti tietoisuuden kehon kuuntelun merkityksestä ja yhteydestä hyvinvointiin.

Tutkimuksessa tuli esille, ettei kehomme ja mielemme muodostamaa kokonaisuutta aina koeta eheänä tai tämän kokonaisuuden olemassaoloa ei välttämättä tunnisteta. Ilmeni, että jotta tätä yhteyttä voidaan harjoitusten avulla kehittää, on kehollisuuden merkitys ensin tiedostettava. Tutkimus myös osoitti, että kehotietoisuuden harjoitteleminen liikkeen kautta syventää ja monipuolistaa käsityksiä kehollisuudesta ja kehon merkityksistä, sekä mahdollistaa olemisen tietoisemmin läsnä.