Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin terapeuttien vastaamista ja sitä, miten he vastauksillaan ohjaavat vuorovaikutusta masennuksen pariterapiakeskusteluissa. Tarkastelimme etenkin vuorovaikutuksen ohjaamisen vahvuutta ja sen yhteyttä keskustelun dialogisuuteen. Tutkimus on osa Dialogiset ja narratiiviset prosessit masennuksen pariterapiassa -projektia (DINADEP), jonka tavoitteena on kehittää pariterapiaa masennuksen hoitomuotona. Tutkimusaineistona oli kaksi onnistunutta pariterapiaprosessia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin dialogisen viitekehyksen pohjalta kehitettyä metodia moniosallistujaisen terapiakeskustelun tutkimiseen. Vuorovaikutuksen dominanssin (vvd) laadullista ulottuvuutta ja vahvuutta ei ole aiemmin tutkittu, joten osana tutkimusta kehitimme laajennuksen metodiin sekä käsitteitä dialogin laadun tarkentamiseen. Analyysimme perusteella terapeuttien vuorovaikutuksen ohjauksen tavassa tapausten välillä oli eroa ja ohjauksen tavalla oli yhteys keskustelun dialogisuuteen. Vvd ja dialogisuus limittyivät asiakkaiden merkityksenantojen ja vasteen keskustelussa saaman aseman kautta: vahvan dominanssin vallitessa asiakkaiden merkityksenannoilla, heidän vasteellaan ja palautteellaan näytti olevan vähemmän merkitystä keskustelun etenemisessä. Tätä kautta vuorovaikutuksen ohjauksen voi myös katsoa liittyvän asiakkaiden ja terapeuttien yhteistyösuhteen rakentumiseen lausumatasolla. Käyttämämme terapiakeskustelun yleisemmän ja mikroanalyyttisen tarkastelun mahdollistava lähestymistapa oli antoisa ja se avaakin rikkaita mahdollisuuksia terapiavuorovaikutuksen tutkimukseen. Tässä tutkimuksessa sen avulla hahmottuneet selkeät erot tapausten välillä herättivät tarvetta muun muassa sen selvittelemiseksi, kuinka tutkitut keskustelun piirteet ovat yhteydessä terapian tuloksellisuuteen.