Pohdin artikkelissani kielitaidon arviointia professiona eli osaamisena, joka syvenee koulutuksen ja harjoituksen kautta aloittelijasta (noviisista) ekspertin taidoksi. Pohdin samalla myös eräänlaista arvioinnin eetosta, eli sellaisia arvioinnin perusperiaatteita, joiden kautta arvioija saa yleisön vakuuttuneeksi siitä, että hän on uskottava toimiessaan arvioijana. Millaiset kysymykset ovat erityisesti kielitaidon arvioijan työssä etualalla ja millaisia vastauksia olen oman työurani aikana näihin kysymyksiin löytänyt? Voiko kielitaitoa arvioida ilman opettajakokemusta ja millaista osaamista ns. standardoidussa testijärjestelmässä työskentely on omaan osaamiseeni tuonut? Vastaus edellä oleviin kysymyksiin on mielestäni, että molempia tarvitaan: opettajana hankittu osaaminen on ehdoton, vaikkakaan ei yksinään riittävä edellytys ammattitaitoisena arvioijana toimimiselle.