Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten tuotteiden ilmastovaikutuksen arviointi eroaa Suomessa ja Ruotsissa, mistä tekijöistä erot maiden välillä johtuvat ja miten valtio on vaikuttanut kehitykseen naapurimaissa. Tutkimus pyrkii vastaamaan aitoon tiedontarpeeseen vertailevan tutkimuksen keinoin. Hiilijalanjälkimerkintöjen taustalla on huoli ilmastonmuutoksesta. Merkinnöissä myyntiin tarkoitetun tuotteen tai palvelun ilmastovaikutukset lasketaan, jotta kuluttajat voivat vertailla tuotteita ja saada käsityksen oman kulutuksensa vaikutuksista ilmastoon. Myyjä puolestaan voi käyttää tietoa tuotantoketjujensa muuttamiseen, myyntivalttina ja markkinoinnissaan. Tutkimuksen aineistona on käytetty yhdeksän suomalaisen ja ruotsalaisen toimijan teemahaastatteluja. Haastateltavat edustavat yritysmaailmaa, etujärjestöjä, valtiollisia tutkimuslaitoksia, ympäristöministeriötä sekä Ruotsin Naturvårdsverket-ympäristövirastoa. Aineistoa on tutkittu aineistolähtöisen ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineisto osoittaa, että hiilijalanjälkimerkinnät nousivat vuonna 2007 Euroopassa kuumaksi keskustelunaiheeksi. Ruotsissa lähdettiin tuolloin Suomea aktiivisemmin kehittämään uusia merkintä- ja laskentamalleja. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että Suomi on ottanut naapuriaan kehityksessä kiinni, mutta ongelmaksi voi muodostua erilaisten merkintöjen hajanaisuus. Tutkimuksesta käy ilmi, että tarve yhtenäiselle merkintäjärjestelmälle Suomessa on olemassa. Merkintäjärjestelmän perustaminen vaatisi kuitenkin resursseja, joita julkisella puolella ei aineiston valossa ole tällä hetkellä tarjolla. Julkinen hallinto on ottanut molemmissa maissa passiivisen sivustaseuraajan roolin, ja EU:n odotetaan tarjoavan ratkaisun hajanaiseen tilanteeseen. Unioni tuskin kuitenkaan tarjoaa yhtenäistä järjestelmää aivan lähitulevaisuudessa. Tutkimuksen tulos on, että valtion tulisi ottaa yhtenäistä järjestelmää odotettaessa vahvempi koordinoiva rooli esimerkiksi tutkimusprojektien kautta, jotta fragmentoituminen voidaan estää. Hiilijalanjälkimerkintöjä peilataan tutkimuksessa kestävän kehityksen käsitekehikkoon. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että merkinnät voivat aidosti edistää etenkin kestävän kehityksen ympäristöpilaria parantamalla tuotteiden ekotehokkuutta sekä lisäämällä kuluttajien, tuottajien ja poliittisten päättäjien tietoisuutta kulutuksen ympäristövaikutuksista.