Tutkimuksessa tarkastellaan kansan käsitettä ja analysoidaan sitä, miten Timo Soini käyttää käsitettä ja sen monia ulottuvuuksia hyväkseen puheissaan. ”Kansalla” on monia mahdollisia merkityksiä ja tulkitsen, että sen eri ulottuvuuksia käytetään hyväksi yleisöä suostutellessa ja vakuuttaessa. Tutkimuksessa kansa käsitettä lähestytään kielen näkökulmasta ja sanan käytössä tunnistetaan sen symbolinen ulottuvuus. Kansa on symbolina yhteiskunnallisesti tuotettu merkki, joka ylittää merkin havainnoitsijan ja tulkitsijan yksilöllisen olemassaolon. Symbolisen tulkinnan mukaan kieli on symbolinen järjestelmä, jolloin todellisuus havaitaan ja tulkitaan kielen, sanojen, käsitteiden ja uskomusten kautta. Ihmisten suhde maailmaan on kielen välittämä ja maailma koetaan symbolisesti, käsitteenä. Ihminen eroaakin eläimestä olennaisesti muun muassa siinä, että ihmisellä on kyky luoda merkityksiä. Merkittävä käsite työni kannalta on myös populismi. Populismin tulkitsen Pierre Rosanvallonin tapaan vastademokratian tautina, jolloin populismi ilmenee äärimmäisenä antipoliittisena asenteena, puhtaana epäpoliittisena politiikkana ja loppuun vietynä antipolitiikkana. Populismiin kuuluu myös kansan asettaminen politiikan keskiöön, jolloin kansalla nähdään olevan tahto, joka on tulkittavissa, ja jonka edustajaksi ja puolustajaksi populisti ilmoittautuu. Tutkimuksen aineistona toimivat Timo Soinin eduskunnan täysistunnoissa pitämät puheet vuosilta 2003-2005. Analyysin kohteeksi olen valinnut ne puheet, joissa Soini viittaa eksplisiittisesti kansaan. Aineistoa lähestytään Kenneth Burken identifikaation käsitteen kautta. Burken mukaan retoriikan perinteinen avainnimi suostuttelu on vasta lähtö kohta, josta retoriikan käsite lähtee täydentymään. Identifikaatio liittyy ihmisten samastamiseen, yhteenliittymiseen ja tunnistamiseen. Puhujan voidaan katsoa suostuttelevan yleisöään tyylillisiä identifikaatiota käyttäen kohti yhteisymmärrystä, jossa puhujan ja yleisön intressit näyttäytyvät yhteneväisinä. Tulkitsen, että Soini pyrkii suostuttelemaan yleisöään esittämällä eliitin kansan antiteesinä. Toisaalta Soini pyrki osoittamaan, että Perussuomalaisten ja kansan tavoitteet ovat yhtenäiset. Soini pyrkii esiintymään kansan edun nimissä ja profiloitumaan eräänlaisen objektiivisen edun puolustajaksi, ei niinkään poliittisen pelin pelaajaksi, joka tavoittelee kannatusta itselleen, asialleen tai puolueelleen.