Tutkimus tarkastelee poikkeustilan ja sen rinnakkais- tai lähikäsitteiden käyttötapoja ja poliittista merkitystä yhdysvaltalaisissa kongressikeskusteluissa syyskuun terroristi-iskujen jälkeisellä ajanjaksolla, presidentti George W. Bushin presidenttikausien aikana. 11.9.2001 muodosti uuden tilanteen, jonka poliittisen merkityksen määrittelemiseksi ja jonka esittämien uhkien torjumiseksi, presidentti George W. Bushin hallinto ja virkakoneisto turvautuivat poikkeustoimiin. Presidentti Bush julisti puheessaan poikkeustilan (national emergency) pian iskujen jälkeen. Perustuslaissa ei ole kuitenkaan mitään erityistä mainintaa poikkeustilasta, eikä tämänkaltaisilla tapahtumilla ole suoranaisia ennakkotapauksia Yhdysvaltojen historiassa. Syyskuun yhdennentoista päivän iskuja onkin käsitelty kokonaan uudessa viitekehyksessä. Yhdysvaltain nykykeskustelun poikkeustilaa koskevaa polemiikkia tulee tarkastella suhteessa käsitteen historiaan kansainvälisissä perustuslakia ja poliittista teoriaa koskevissa keskusteluissa. Vertailukohdaksi olen valinnut ehkä kuuluisimman poikkeustilaa koskevan lausekkeen sisältävän esimerkin perustuslaista eli Weimarin perustuslain ja erityisesti sen artiklan 48. Lisäksi nykykeskustelun analysoinnissa on tarkoituksena soveltaa Carl Schmittin käsitettä Ausnahmezustand. Vaikka Yhdysvalloissa lakien voimassaoloa ei ole peruutettu eikä perustuslakia kumottu järjestyksen nimissä, terroristi-iskujen jälkeisiä toimenpiteitä on mahdollista verrata poliittisen teorian ja valtiosääntöoikeuden historiassa käytyihin keskusteluihin poikkeustilasta. Tämänkaltaisia toimenpiteitä ovat muun muassa normaalin perustuslaillisen vallanjakojärjestelmän haastaminen tai lainsäädännön ulottaminen normaalin perustuslaillisen järjestyksen ulkopuolelle. Tutkimuksessa analysoidaan kongressin debatteja koskien seuraavia lakiesityksiä: Patriot Act 2001 ja Patriot Reauthorization Act 2006, Homeland Security Act 2002 ja Military Commissions Act 2006.