Happo-emästasapainon säätelyllä on suuri merkitys kovatehoisessa urheilusuorituksessa. Anaerobisessa lihastyössä elimistön pH laskee ja tämä ilmenee suorituskyvyn heikkenemisenä. Uintisuorituksen energiantuotto tapahtuu suurelta osin anaerobisesti etenkin lyhyillä matkoilla (50 - 200 m), joten happo-emästasapainon säätely on merkittävässä roolissa suorituksen lopputuloksessa. Natriumbikarbonaatti on tunnetuin lisäravinne, jolla on pyritty vaikuttamaan happoemästasapainon säätelyyn urheilussa. Kiinnostus beeta-alaniinin puskurointikykyyn on lisääntynyt viime vuosina tehtyjen tutkimusten ansiosta ja sen uskotaan olevan myös hyvin tehokas puskuri. Näiden kahden aineen yhteisvaikutusta ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittu, etenkään uimareilla. Tämän tutkielman tarkoitus onkin selvittää näiden kahden aineen sekä yksittäistä että yhteisvaikutusta uimareilla. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 13 kilpauimaria paikallisesta uimaseurasta. Koehenkilöt suorittivat testipäivinä 2x100 m maksimaalisen vapaauintitestin 12 minuutin passiivisella palautuksella. Testikertoja oli jokaisella koehenkilöllä neljä (PB=plasebo, SB=sodium bicarbonate=natriumbikarbonaatti, BA=beeta-alaniini, BA+SB). Ensimmäisen ja toisen kerran erotti yksi viikko, toisen ja kolmannen neljä viikkoa ja kolmannen ja neljännen yksi viikko. Toisen ja kolmannen viikon välissä koehenkilöt nauttivat beeta-alaniinia 4,8 g/vrk. Koehenkilöt nauttivat testipäivänä 0,3 g/kg natriumbikarbonaattia tai plaseboa 60 minuuttia ennen ensimmäistä suoritusta. Uintien palautusten aikana kerätyistä verinäytteistä analysoitiin [pH], plasman [HCO3-], laktaatti, pCO2, emäsylimäärä, [Na+] ja [K+]. Tilastollisena menetelmänä oli Wilcoxonin non-parametrinen testi ja merkitsevyyden rajaksi asetettiin p<0.05. Tulokset. Uintisuoritusten keskiarvoajat vaihtelivat 57–59 s:n välillä. SB:n nauttimisella uintiaikojen heikkeneminen testin jälkimmäisellä 100 m:n vedolla oli merkitsevästi pienempää: 0,56 ± 0,77 s (p=0,007) verrattua PB:hen 2,02 ± 1,64 s. BA:lla heikkeneminen oli 1,38 ± 1,50 s ja BA+SB:llä 1,53 ± 0,78 s. Veren laktaatin korkeimman arvon osalta tulokset olivat testin ensimmäisten uintisuoritusten osalta seuraavat: PB 13,32 ± 2,78 mmol/l, SB 13,45 ± 1,85 mmol/l, BA+PB 12,81 ± 2,84 mmol/l ja SB+BA 13,91 ± 1,68 mmol/l. Testin toisen uintisuorituksen jälkeiset vastaavat laktaattiarvot olivat: PB 17,58 ± 2,37 mmol/l, SB 18,65 ± 2,67 mmol/l, BA+PB 17,51 ± 2,73 mmol/l ja SB+BA 17,88 ± 2,33 mmol/l. Laktaatin pitoisuuksissa ei ollut tilastollisia merkitseviä eroja. pH-arvoissa vastaavat tulokset testin ensimmäisen uintisuorituksen jälkeen olivat (tilastollinen ero PB:hen: PB 7,15 ± 0,04, SB 7,25 ± 0,03* (p=0,002), BA+PB 7,17 ± 0,04 ja SB+BA: 7,23 ± 0,04* (p=0,002). Toisen uintisuorituksen jälkeiset vastaavat tulokset olivat: PB 7,04 ± 0,08, SB 7,15 ± 0,05* (p=0,002), BA+PB 7,05 ± 0,11 ja SB+BA 7,13 ± 0,07* (p=0,005). Lisäksi ennen uintia otetussa toisessa verinäytteessä SB- ja SB+BA -ryhmillä oli tilastollinen merkitsevyys PB:hen (7,43 ± 0,03) verrattuna: SB 7,49 ± 0,03* (p=0,002) ja SB+BA 7,48 ± 0,04* (p=0,003). Natriumbikarbonaattia (SB- ja SB+BA -ryhmät) nautittaessa plasman [HCO3-], emäsylimäärä ja [Na+] konsentraatiot veressä muuttuivat merkitsevästi ja suorituskyvyn kannalta edullisesti kaikissa mitatuissa aikapisteissä nauttimisen jälkeen: [HCO3-]:n kohdalla p-arvot olivat välillä p= 0,002 – 0,015, emäsylimäärällä vastaavat arvot olivat p= 0,002 – 0,011 ja [Na+] osalta p= 0,003 – 0,044. Lisäksi BA -ryhmällä löytyi [Na+]-tuloksista yksi merkitsevyys yhdessä mittauspisteessä, jonka p-arvo oli p=0,019. [K+] pitoisuus veressä ei ollut yhtä säännönmukainen, joitakin merkitsevyyksiä löytyi niin SB- kuin SB+BA -ryhmistä, mutta merkitsevyyttä ei löytynyt jokaisella mittauspisteellä. Yleisesti ottaen tässä tutkimuksessa natriumbikarbonaatin nauttiminen aiheutti suuremmat muutokset mitatuissa veriarvoissa kuin pelkän beeta-alaniinin tai yhdistelmäannoksen nauttiminen. Pohdinta ja johtopäätökset. Kovassa, alle 60 s uintisuorituksessa, suurin hyöty saavutettiin nauttimalla pelkästään natriumbikarbonaattia, mikä vahvistaa aikaisempia tuloksia natriumbikarbonaatin tehosta. Beeta-alaniinilla ei saavutettu tässä tutkimuksessa merkitsevää etua. Tuore meta-analyysi (Hobson ym. 2012) tukee beeta-alaniinin tulosta, eli beeta-alaniinilla ei ole selvää merkitystä alle 60 s suorituksissa. Voidaan myös todeta, että pelkän beeta-alaniinin tai aineiden yhdistelmän nauttiminen johti plaseboa nopeampaan uintisuoritukseen, joskin näillä ei ollut tilastollista merkitsevyyttä. Yksilölliset vasteet niin natriumbikarbonaattiin kuin beeta-alaniiniin olivat hyvin erilaiset vaikutusten osalta. Tutkimuksen yllättävin tulos oli, että aineiden yhdistäminen johti huonompaan suoritukseen kuin aineet erikseen nautittuina.