Joulukuussa 2010 Prahaan, Kaarlen yliopiston humanistisen tiedekunnan tiloihin, kokoontui joukko antropologeja, sosiologeja ja monien lähitieteiden edustajia keskustelemaan ei-inhimillisten tekijöiden vaikutuksesta inhimilliseen kulttuuriin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Lähtökohtana oli avata uusia tutkimuksellisia näkökulmia, joiden kautta voimme tutkia elämäämme kiinteästi vaikuttavia tekijöitä osana kulttuurista kokonaisuutta. Päivien keskeisiksi teemoiksi muodostuivat materiaalisen suhde aikaan ja luonnon oloihin, eläinten ja eläinkulttuurin tutkimus sekä ajallisten ja tilallisten etäisyyksien vaikutukset ihmisten arkeen. Yksi keskeinen tekijä kulttuurimme muodostumiselle on se fyysinen ympäristö, jossa toimimme. Luonto itse otti merkittävällä tavaa osaa konferenssin kulkuun: joulukuun alun Praha, kuten muukin Keski-Eurooppa, taisteli lumimyrskyjen kourissa, ja useat konferenssin osallistujat joutuivat perumaan tulonsa sään takia peruutettujen lentojen vuoksi. Keski-Euroopalle poikkeuksellisen talvinen sää, ei ihmisen luomana, mutta vahvasti arkiseen toimintaamme liittyvänä tekijänä, loi mielenkiintoisen kehyksen päiville. Suomalaisena kulttuurien tutkijana oli mielenkiintoista havaita, että sää toimii small talkin aiheena muuallakin kuin Suomessa - kunhan siinä vain on jotain riittävän erikoista.