Pro gradu työssäni tarkastelen yhteisöllisyyden tuottamista maahanmuuttajataustaisten poikien kirjoittamissa rap-lyriikoissa. Rap-musiikki on laajalle levinnyt musiikkityyli, joka alakulttuurisesta menneisyydestään huolimatta on tänä päivänä osa myös populaarikulttuuria. Tutkimus pyrkii osallistumaan keskusteluun siitä, miten tyylilliset muodot voivat toimia yhteisöllisinä toiminnan kenttinä erilaisten merkitysten käsittelylle. Työni perustuu narratiivis-konstruktionistiseen käsitykseen todellisuudesta. Hahmotan kerronnallisesti tuotettua tilaa hyödyntäen muun muassa Michel Maffesolin teoriaa tyylin merkityksestä yhteisöllisyyden tuottamisessa. Kiinnitän käsitteellisen pohdintani Johan Fornäsin käsityksiin merkitysyhteisöjen olemuksesta. Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, miten yhteisöllisyyden tuottamisessa hyödynnetään kuvitteellisuuden ja kerronnallisuuden tarjoamia mahdollisuuksia. Analyysissä on mukana kymmenen eri kappaleen tekstit viideltä eri tekijältä (mukana on myös yksi kaksijäseninen yhtye). Tulkitsen rap-tekstejä keskittyen niiden kerronnallisiin rakenteisiin ja merkityssisältöihin. Tekstien analysointimenetelmänä hyödynnän A.J. Greimasin aktanttimallia. Kiinnitän huomiota myös toimintarooleihin ja niiden vaihteluun aktanttikategorioissa. Näiden perusteella hahmotan kappaleista kaksi erilaista geneeristä juonikaavaa. Tutkimuksessani pyrin osoittamaan, että yhteisöllisyyttä tuotetaan tuottamalla tarinaa yhteisöstä. Tarinassa kerrotaan erilaisista tapahtumista ja hahmoista, jotka seikkailevat kerronnallisessa todellisuudessa. Yhdeksi tekstien tarinallisia todellisuuksia yhdistäväksi tekijäksi nousee erottautumisen teema. Teeman hyödyntäminen vaikuttaa olevan keino tukea sankarihahmon uskottavuutta osana kerronnallista todellisuutta. Muista erottautuminen toimii yhteisöllisyyttä tuottavana ulottuvuutena. Teeman esiin piirtävinä ominaisuuksina on hyödynnetty muun muassa ihonväriä ja maahanmuuttajuutta. Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että rap-musiikin kerronnallinen todellisuus tukee muista erottautumista. Hiphopin genre viestii yhteiskunnallisen toiseuden arvostettavuudesta, ja mahdollistaa sen käsittelemisen osana geneeristä rakennetta. Nuorisokulttuurien muodot on mahdollista tätä kautta ajatella vaihtoehtoisina yhteisöllisyyden tuottamisen ja siihen kiinnittymisen kenttinä. Parhaimmillaan hiphopin genre tarjoaa näköaloja elettyyn todellisuuteen irrottamalla eletyn todellisuden elementtejä osaksi toisenlaisista todellisuuksista peräisin olevia kertomuksia.