Tutkielmani tehtävänä on selvittää kuinka naiseutta, äitiyttä ja väkivaltaa yhdistellään toimintaelokuvissa ja millaisin keinoin naisten ja äitien väkivaltaisuudesta tulee mahdollinen. Tarkastelen elokuvien naisten ja äitien representaatioita ulkonäön ja toiminnan kautta. Tutkielman analyysimenetelmänä on käytetty lähilukua yhdistettynä naistutkimukselliseen lähestymiseen, eli olen tehnyt luennasta neuvottelevaa, korjaavaa ja rikkovaa. Tutkielman aineiston muodostavat toimintaelokuvat Terminator 2, The Long Kiss Goodnight ja Kill Bill Vol.1 ja Vol.2. Pohjustan työni feministisen elokuvatutkimuksen historiaa ja elokuvien naisroolien kehitystä selventäviin lukuihin. Teoriapohjana hyödynnän toimintaelokuvan tutkimukseen keskittyneitä amerikkalaisia tutkijoita Hilary Neronia ja Yvonne Taskeria, mutta olen pyrkinyt hyödyntämään myös feministisen elokuvatutkimuksen alkuaikojen teorioita nykyelokuvaan sovellettuina. Olen jakanut tutkimustulokseni kahteen analyysilukuun, joista ensimmäisessä keskityn naiseuden representaatioiden purkamiseen ja jälkimmäisessä äitiyden ja väkivallan yhdistämiseen. Naiseutta käsittelevissä luvuissa otan esille naiseuden ideaalin ja sen, miten elokuvat mielestäni luovat ja uusintavat naiseuden ideaalia muun muassa naisten hiustenvärillä tai vartalonmuodoilla. Heidän psyykkiset ongelmansa muodostavat yhden tulkintaosuuden ja pohdin heidän representaatioitaan myös erotisoinnin ja ruumiillisuuden kautta. Olen luonut kolme äitiyden kategoriaa, joiden kautta väkivalta mielestäni selittyy elokuvissa. Nämä ovat uhrautuva äitiys, joko/tai äitiys sekä kostava äitiys. Pohdin myös miesäitiyttä, jota lähestyn erityisesti Terminator-elokuvan esitysten kautta. Miesäitiydellä tarkoitan ajattelua, jonka mukaan elokuvan mieshahmo on äidillisempi, kuin väkivaltainen nainen ja äiti. Lähtökohtaisesti hyvin maskuliinisen toimintaelokuvan kehyksessä toimivat naiset liikkuvat tulkintani mukaan sekä feminiinisessä että maskuliinisessa. Tällä tarkoitan sitä, miten heissä yhdistyy pehmeä naisellisuus ja miehisyyteen perinteisesti yhdistettävä voimakkuus ja väkivaltaisuus. Olen lähestynyt näitä esityksiä Eeva Jokisen teoriaan nais- ja miestapaisuudesta nojaten. Olen nostanut yhdeksi keskeiseksi tutkimuskohteeksi myös heteronormatiivisuuden, jota elokuvat toistavat esimerkiksi luomalla kuvia heterosuhteen tavoittelemisen tärkeydestä ja naisapurien täydellisellä puuttumisella. Keskeistä tutkielmassani on naiseuden ja äitiyden representaatioiden haastaminen ja purkaminen sekä oman lukijapositioni neuvotteleva lähestymistapa, jonka kautta pyrin näkemään elokuvissa myös positiivisia ja voimaannuttavia tekijöitä. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että toimintaelokuvan yhdistäminen naiseuteen ja äitiyteen on edelleen haastavaa ja vaatii myös katsojalta joustavuutta.