Tutkielmassani tarkastelen, syömishäiriötä tai syömishäiriöitä sairastavien nuorten naisten internetiin kirjoittamia päiväkirjatekstejä. Tarkoituksena on tekstianalyysin avulla ja keinoin selvittää, miten nuoret naiset kertovat itsestään ja millaisia merkityksiä he elämälleen rakentavat. Keskeisenä kiinnostuksen kohteena on identiteettikerronta. Työni lähtökohtana on narratiivisen teoriaperinteen identiteettikäsitys, jonka mukaan yksilön identiteetti rakentuu jatkuvasti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tärkeänä perustana toimii sisäisen tarinan identiteetti -käsite, joka tarkoittaa ihmiselle ominaista tapaa ymmärtää itseään ajallisesti jatkuvan tarinan tavoin. Sisäisen tarinan identiteetissä on mahdollista erottaa kolme tasoa: eletty reflektoitu minä, mahdollinen tulevaisuuden minä sekä tavoiteltu minä eli moraalinen minäihanne. Aineistoni koostuu seitsemästä internet-päiväkirjasta. Aineistoni nuoret naiset ovat keskiiältään 23-vuotiaita. Aineiston analyysissä sovellan Harvey Sacksin kehittämää jäsenyyskategorisoinnin analyysimenetelmää, jota käytän päiväkirjateksteissä esiintyvien identiteettikategorioiden tarkasteluun. Etsin aineiston kirjoituksista viitteitä siitä, miten ja millaisilla kategoriavalinnoilla nuoret naiset omaa identiteettiään rakentavat haasteiden ja mahdollisuuksien postmodernissa ajassa. Huomio kiinnittyy erityisesti itseen kohdistettuihin odotuksiin, toiveisiin ja itsearviointeihin. Tarkastellessani naisten itseensä ja muihin ihmisiin liittämiä luokitteluja, pyrin kartoittamaan myös näiden kategorioiden kautta piirtyvää tavoitteiden ja mahdollisuuksien kenttää, jolle nuoret sijoittavat itsensä. Tutkielman analyysivaiheessa jaoin aineiston neljään pääteemaan kirjoituksissa esiintyvien aihepiirien mukaan. Tärkeimmät identiteettikategoriat esittelen erillisissä teemaluvuissa: Sosiaalisen teema, toiminnallisen teema, sisäisen ja ulkoisen kauneuden sekä viehättävyyden teema, elämän käännekohdan ja tulevaisuuden teema. Lopuksi tarkastelen tutkimuskysymysten ja aineistotekstien välisiä yhteyksiä, sekä pohdin tutkielman tekemisen aikana heränneitä kysymyksiä ja mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita. Tutkielmani merkittävänä tuloksena pidän sitä, että aineistoni nuoret naiset eivät näyttäydy kategorisoinneissaan vain ”tautiluokituksen jäykistäminä anorektikkoina”, vaan he ovat paljon muutakin, he ovat myös toimijoita täynnä tunteita ja toiveita.