Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten opettaja antoiinstruktion ja palautteen verbaalista ja nonverbaalista viestintää käyttäen heterogeenisen kolmannen luokan liikuntatunneilla sekä miten hän opetusviestinnässään huomioi oppilaiden yksilöllisyyden ja ryhmässä ilmenevän häiriökäyttäytymisen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten opettajan käyttämä opetusviestintä näyttäytyi oppilaiden toiminnassa liikuntatunneilla. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena naisopettajan opettamassa 28 oppilaan (17 tyttöä, 11 poikaa) kolmannen luokan liikuntaryhmässä. Oppilasryhmä oli liikunnallisesti, oppimisvalmiuksiltaan sekä sosiaalisilta taidoiltaan heterogeeninen.

Aineisto koostui seitsemästä kahdella kameralla videoidusta liikuntatunnista sekä tutkijoiden havaintopäiväkirjoista ja opettajan haastattelusta. Videoaineisto litteroitiin tekstiksi. Kaikkiaan tekstiaineiston laajuus oli 166 A4 -sivua (76 125 sanaa). Aineisto analysoitiin käyttämällä teemoittelua, tyypittelyä sekä opetustilanteiden sisällön erittelyä.

Opettaja antoi verbaalisen instruktion kuudella eri tavalla: kehottaen, oppilaita huomioiden, innokkaasti, auktoriteettia korostaen, kielteisesti tai maneereja toistaen. Verbaalista viestintää tukivat mallin näyttäminen sekä äänenpainon, katseen ja käsien käyttäminen. Palautetta annettiin lämminhenkisenä taitopalautteena tai komentavana käyttäytymispalautteena. Opettaja huomioi erilaisia oppilaita käyttämällä oppilaiden nimiä, suuntaamalla katseen oppilasta kohden, kumartumalla tai asettautumalla oppilaan viereen sekä toistamalla ohjeen yksittäiselle oppilaalle. Oppilaat huomioiva opetusviestintä ja toiminnan eriyttäminen lisäsivät oppilaiden aktiivisuutta liikuntatunneilla ja edistivät taitojen oppimista. Kielteinen ja komentava viestintä lisäsi tuntien aikaista häiriökäyttäytymistä.