Tiivistelmä

Positiivisten tunteiden ja elämyksellisyyden on monissa yhteyksissä todettu palvelevan ihmisen hyvinvointia. Musiikki tuottaa useimmille jonkinlaisia tunnekokemuksia, tavallisimmin myönteisiä, ja monet vaikuttuvat musiikkitilanteissa voimakkaasti. On kuitenkin tyypillistä, että musiikillisen elämän edellytyksiä, ikään kuin ”paikkaamme” musiikin maailmassa, arvioidaan sen perusteella, millaisia ulkoapäin todennettavia ominaisuuksia omaamme: osaammeko laulaa tai soittaa, olemmeko esim. tulleet valituksi musiikkiopintoihin musikaalisuutemme vuoksi. Mutta ovatko musiikilliset elämykset todella vain joidenkin etuoikeutettujen, muusikoiden tai ns. musikaalisten etuoikeus? Kokemukseni mukaan ihmiset voivat elää musiikkia voimakkaasti osaamatta itse soittaa, laulaa tai tunnistaa musiikin rakenteellisia hienouksia.

Tutkin pro gradu -työssäni, millä tavoin primääri musikaalisuus selittää nuoren kykyä ja tapaa kokea musiikillisia elämyksiä – tarvitseeko olla musikaalinen pystyäkseen kokemaan voimakkaita musiikillisia tunne-elämyksiä. Tutkimukseen osallistui 70 Jyväskylän lyseon lukion oppilasta, jotka kirjoittivat vapaamuotoisen esseen voimakkaasta musiikkikokemuksestaan, vastasivat kokemusta kartoittavaan kyselyyn sekä osallistuvat Karman musikaalisuustestiin. Aineistoni määrällisen tarkastelun ja laadullisen sisällönanalyysin perusteella primäärillä musikaalisuudella ei ole mitään yhteyttä siihen, miten nuorten musiikkielämykset syntyvät ja kuinka voimakkaita ne ovat. Sellaisten nuorten, joilla vahvoja musiikkikokemuksia ei ole ollut lainkaan, tai toisaalta kaikkein voimakkaimmin kokeneiden joukossa oli yhtä lailla sekä musikaalisuustestissä menestyneitä että alle keskitason tuloksen saaneita. Nuorten musiikkielämykset syntyvät tyypillisesti konserttitilanteissa tai yksin, tavallisimmin kotona, musiikin herättämien yleisluontoisten ajatusten, tiettyyn merkittävään tapahtumaan liittyvien ajatusten ja muistojen tai itse musiikkiin liittyvien ajatusten ja tuntemusten seurauksena. Yksin koetut musiikkielämykset ovat valtavoittoisesti surumielissävytteisiä, liikutuksen-, haikeuden-, tai myötätunnontuntemuksiin liittyviä, mutta kuitenkin myönteisen ja jollain tavalla eheyttävän muistijäljen jättäviä kokemuksia. Konserttielämykset ovat kokonaisvaltaisia ja mieleenpainuvia ihailun, odotuksen tuoman jännityksen purkautumisen, kollektiivisuuden tunteen sekä musiikin itsensä tuottamia haltioitumisen ja onnellisuuden kokemuksia. Tässä mielessä musiikillinen elämys koetaan varmimmin juuri konserttitilanteessa.

Elämyksellisyyden vaatimus on kirjattuna mm. lukion musiikin opetuksen valtakunnallisiin opetussuunnitelman perusteisiin. Mutta toteutuuko elämyksellisyys niiden oppilaiden osalta, jotka eivät perinteisessä mielessä ole musikaalisia, eivät osaa tai halua soittaa ja laulaa, vaikka musiikki puhutteleekin heitä voimakkaasti. Olisi tärkeää tutkia, ovatko musiikintunnit yleisesti ottaen elämyksellisiä, ja jos eivät, miten niistä tulisi sellaisia.