Tutkimus käsittelee ryhmiä toimijoina tunnustussuhteissa. Kysymys on laaja ja se jakautuu pienempiin osakysymyksiin. Aluksi teen selkoa siitä, mitä tunnustussuhteilla tarkoitetaan. Kannattamani näkemyksen mukaan tunnustus on vastavuoroinen suhde, jossa toista ihmistä pidetään persoonana. Seuraamani Axel Honnethin (1995) mukaan tunnustus voidaan jakaa kolmeen eri lajiin, joiden pohjalta kehittyvät kutakin lajia ja tunnustuksen muotoa vastaavat käytännölliset itsesuhteet. Toiseksi keskityn siihen, millaisia vaatimuksia tunnustussuhteet asettavat toimijoille. Tunnustus on intersubjektiivista toimintaa, ja kantani mukaan se vaatii toimijoiltaan kykyä sekä suoraan radikaaliin intersubjektiivisuuteen että reflektoivaan egologiseen intersubjektiivisuuteen. Radikaali intersubjektiivisuus tuo mukanaan myös vaatimuksen ruumiillisesta olemisesta, jonka kautta toimija voi olla suorassa yhteydessä toisiin. Lisäksi yhdyn näkemykseen, jonka mukaan tunnustus konstituoi persoonuutta ja samalla vastaa joihinkin psykologisiin kykyihimme, jota persoonuudelta vaaditaan. Lyhyesti sanottuna tunnustus vaatii toimijaltaan potentiaalista persoonuutta. Kolmanneksi tarkastelen sosiaalisen ontologian näkökulmasta sitä, millaisia ryhmät ovat. Pääasiassa Margaret Gilbertin ja Philip Pettin perusteluja hyväksi käyttäen päädyn tulokseen, jonka mukaan ryhmiä ei voida redusoida niiden jäseniin. Puolustan kantaa, jonka mukaan ryhmät ovat supervenientissa suhteessa jäseniinsä ja niillä voi lisäksi olla jäsentensä intentioista poikkeavia intentioita. Kolmen ensiksi tehdyn tarkastelun perusteella esitän näkemyksen, jonka mukaan ryhmät voivat toimia tunnustussuhteissa. Samalla ne kuitenkin myös eroavat yksilötoimijoista, eivätkä ole yhtäläisiä toimijoita kaikkien persoonuuden piirteiden näkökulmasta. Lopuksi esitän huomioita käytännön seurauksista, joihin puolustamani näkökulma johtaa.