Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kaksikielisyyden ja identiteetin välistä suhdetta. Tutkielmassa haluttiin selvittää millainen perusidentiteetti sekä kielellinen identiteetti kaksikielisillä ihmisillä on. Tutkimus tehtiin laadullisena tapaustutkimuksena ja tutkimusmateriaali kerättiin teemahaastattelun avulla, jossa oli myös vaikutteita syvähaastattelusta. Tutkimukseen osallistui kuusi nykyisin Keski-Suomessa asuvaa eri-ikäistä miestä ja naista, joista kolme oli suomenruotsalaista ja kolme ruotsinsuomalaista. Teemat koskivat haastateltavien suhtautumista kaksikielisyyteen, kulttuuriin ja ryhmiin. Lisäksi selvitettiin, millaisia asenteita ja ongelmia haastateltavat olivat ympäristössään kokeneet. Tutkimuksessa selvisi, ettei haastateltavilla ollut suurempia ongelmia oman perusidentiteettinsä tai kielellisen identiteettinsä kanssa. Ruotsinsuomalaiset erosivat kuitenkin suomenruotsalaisista siten, että heidän kielellinen identiteettinsä oli hieman häilyvämpi kuin suomenruotsalaisten kielellinen identiteetti. Maasta toiseen muuttamisella näyttäisi olevan suurempi vaikutus kielellisen identiteetin kokemiseen kuin kotimaassa, paikkakunnalta toiselle muuttamisella. Suurimmalla osalla tutkimukseen osallistuneista oli keskiluokkainen tausta ja heillä oli korkeakoulututkinto tai he opiskelivat korkeakoulussa. Nämä tekijät vaikuttavat suotuisasti identiteetin kehitykseen. Jatkossa kannattaisikin tutkia kaksikielisiä ihmisiä, jotka tulevat työväenluokasta ja joilla ei ole korkeakoulutaustaa.