Tässä tutkielmassa tarkastellaan luokanopettajien ja äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajien käsityksiä kirjoittamisesta, sen opettamisesta ja arvioinnista koulussa. Lisäksi tutkittiin sitä, millaisia huomioita opettajat tekevät teksteistä niitä arvioidessaan ja miten opettajat perustelevat teksteille antamiaan numeroarvosanoja. Kyseessä on laadullinen tutkimus, ja sen aineiston analyysia ohjasi fenomenografinen tutkimusote.

Tämän tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tuodaan esille kirjoittamaan oppimisen malleja sekä kuvataan kirjoittamisen eri lähestymistapoja. Arviointia tarkastellaan sekä yleensä oppimisen että erityisesti kirjoittamisen opettamisen näkökulmista. Tutkimusaineisto koostui viiden luokanopettajan ja kolmen äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan teemahaastattelusta. Lisäksi opettajille lähetettiin etukäteen arvioitavaksi kuusi mielipidetekstiä. Opettajia ohjeistettiin arvioimaan nämä viidesluokkalaisten kirjoittamat tekstit myös numeerisesti. Numeroarvosanoja tarkasteltaessa huomio kiinnitettiin erityisesti siihen, millaisilla ilmauksilla opettajat perustelivat antamiaan arvosanoja.

Analyysissa selvisi, että opettajien käsitykset kirjoittamisesta ja sen arvioinnista olivat moninaisia. Kirjoittamiskäsitykset heijastavat opettajien kirjoittamisen ohjaamisen käytänteitä. Teksteissä huomio kiinnitettiin sisältöön, rakenteeseen ja oikeinkirjoitukseen. Opettajat perustelivat arvioitaan samansuuntaisilla ilmauksilla, mutta yksittäisten tekstien kohdalla numeroarvosana saattoi vaihdella jopa kolmen arvosanan sisällä. Toisaalta myös yksittäinen opettaja saattoi toisessa tekstissä arvottaa enemmän sisältöä ja toisessa oikeinkirjoitusta. Koska arvioinnin tulisi olla mahdollisimman oikeudenmukaista, olisi tarpeen pohtia niitä keinoja, joilla kirjoittamisen arviointia voitaisiin yhdenmukaistaa valtakunnallisesti.