Tutkielmani tarkoitus on selvittää suomenruotsalaisten työntekijöiden asenteita suomenkielisten kollegoidensa ruotsin kielen taitoon ja valmiuksiin käyttää ruotsin kieltä julkisen sektorin työpaikalla kaksikielisessä kunnassa Etelä-Suomessa. Tällä työpaikalla ja tutkimuspaikkakunnalla enemmistön äidinkieli on ruotsi, mikä vaikuttaa työyhteisön kieleen hallitsevasti. Vertailun vuoksi tutkimuksessa kartoitetaan myös suomenkielisten työntekijöiden asenteita ruotsinkielisten kollegoidensa suomen kielen taitoon ja valmiuksiin käyttää suomen kieltä ko. työyhteisössä.

Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt kyselykaavaketta, johon työntekijät kolmessa eri työyksikössä ovat vastanneet. Materiaali on kerätty avoimilla kysymyksillä ja analysoitu kvalitatiivisesti. Kvalitatiivisen analyysin tukena käytetään kvantitatiivisia esityksiä taulukoiden ja kaavioiden muodossa.

Tutkimuksen tulos osoitti, ettei asenteissa ruotsin ja suomen kielen välillä kollegoiden välisessä kanssakäymisessä ole merkittäviä eroja. Kaikki suhtautuvat toiseen kotimaiseen kieleen kunnioituksella niin, että jokainen saa ja voi käyttää omaa äidinkieltään myös virallisissa yhteyksissä. Mitä tulee kielitaitoon ja valmiuksiin toisessa kotimaisessa kielessä, tuli esiin, että kollegat auttavat toisiaan tilaisuuksissa ja tilanteissa, missä "vastapuolen" kielitaito on puutteellinen. Vaikka kollegat puhuvat "sekakieltä", yhteistyö sujuu hyvin, eikä kieliriitoja esiinny. Yleensä ei myöskään vältetä kontaktia, vaikka pidetään omaa toisen kotimaisen kielen taitoa puutteellisena. Kun työ sujuu positiivisessa hengessä, on helpompi puhua/kirjoittaa väärin.

Ainoa negatiivinen tutkimuksessa esiin tullut seikka oli joidenkin suomenkielisten kokemus siitä, että jotkut ruotsinkieliset kollegat puhuvat äidinkieleltään suomenkielisen asiakkaan kanssa ruotsia, jos asiakas osaa ruotsia. Tämä tutkimus keskittyi ainoastaan kollegoiden väliseen kielenkäyttöön, mutta jatkotutkimuksen aiheena kielenkäyttö myös asiakkaiden ja henkilökunnan välillä olisi kiinnostava tutkimuskohde.