Tutkielmani tarkoitus oli selvittää, miten yliopisto-opiskelijat suhtautuvat erilaisiin ruotsin kielen ääntämistapoihin. Tutkittavat variaatiot olivat ruotsinruotsi ja suomenruotsi. Selvitin myös, kumpaa variaatiota opettajien tulisi opiskelijoiden mielestä käyttää peruskouluissa ja lukioissa. Tutkimukseen osallistui 45 yliopisto-opiskelijaa, jotka opiskelivat ruotsia pääaineenaan eri vuosikursseilla. Materiaalin keräämiseen käytin kyselylomaketta, joka koostui monivalintakysymyksistä ja avoimista kysymyksistä. Tuloksien analysoinnissa käytin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusotetta. Vaikka suomenruotsi oli enemmistölle tutkittavista tutumpi variaatio, suhtautuminen ruotsinruotsiin oli jokaisella vuosikurssilla positiivisempaa kuin suomenruotsiin. Lisäksi tutkittavat arvioivat ruotsinruotsin kauniimmaksi ja miellyttävämmäksi kuin suomenruotsin. Suomenruotsia tutkittavat pitivät tavallisena ja helpompana oppia. Vaikka enemmistö tutkittavista oli sitä mieltä, että opettajan käyttämällä variaatiolla ei ole merkitystä, suuri osa tutkittavista kannatti silti suomenruotsin käyttämistä opetuskielenä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa ruotsin kielen oppitunteja suunniteltaessa. Tunneilla voidaan tuoda enemmän esille ruotsin eri variaatioita, sillä tutkittavien mielestä oli tärkeää, että oppilaat kuulisivat sekä ruotsinruotsia että suomenruotsia oppitunneilla.