Tässä pro gradu –tutkielmassa pureudutaan Kurt Vonnegutin metafiktiivisen Timequake-romaanin (1997) monimutkaiseen tekstuaaliseen identiteettiin tarkastelemalla sen pohjalla olevaa uudelleenkirjoittamista kahdesta eri näkökulmasta. Näiden kahden toisiinsa limittyvän tutkimusongelman lisäksi tutkielman kolmas päämaali on transponoida karikatyyrin käsite Vonnegutin romaania geneerisesti määritteleväksi termiksi.

Uudelleenkirjoittamiseen luoduista näkökulmista ensimmäinen viittaa konkreettiseen fiktiivisen romaanin käsikirjoituksen kirjoittamiseen uudelleen. Asiaan paneudutaan käsitteellistämällä romaanin kerronnallinen upotusrakenne ja siinä ilmenevä henkilöhahmojen, tapahtumien ja teemojen toistuvuus löyhähkön narratologisesti. Pääasialliset tutkimukselliset työkalut näkökulmaan saadaan Gérard Genetten klassikkoteorioista ja niiden myöhemmistä variaatioista.

Toisessa näkökulmassa uudelleenkirjoittamista käytetään romaanin intertekstuaalisuuteen liittyvänä juurimetaforana, jonka avulla havainnoidaan tekijäkertojan itsestään tekemää, toisiin teksteihin nojautuvaa, uudelleenesittämistä eli re-presentaatiota. Toisin sanoen Timequaken omaelämäkerrallinen luonne problematisoidaan sovittamalla sitä Christian Morarun postmodernistiseen intertekstuaaliseen omaelämäkertaan liittyvään teoriaan sekä klassisempiin intertekstuaalisuusteorioihin. Käsiteltäessä Timequaken intertekstuaalisuutta luodaan myös Owen Millerin kokeellisen intertekstuaalisuusteorian pohjalta havaintopsykologinen näkökulma romaanin yhtä oikeaa lukutapaa kaihtavaan (inter)tekstuaaliseen identiteettin.

Romaanin metafiktiiviset ja muut tekijän tekstuaalisuutta korostavat piirteet antavat syyn tarkastella sen autofiktiivisyyttä. Käsite ei kuitenkaan johda täysin tyydyttävään määritelmään, mistä syystä sitä täsmennetään lukemalla romaania tekijäkertojan itsestään tekemänä karikatyyrina. Koska karikatyyri puolestaan on etenkin kirjallisuudentutkimuksessa saanut osakseen tiukan analyyttistä tarkastelua vain hyvin niukasti, toimii Vonnegutin romaanista tehtävä luenta toisaalta myös askeleena kohti uudenlaista ja tarkkarajaisempaa näkökulmaa jossain määrin laiminlyötyyn käsitteeseen.