Isyyden muutos on kulkenut viimeisten vuosikymmenten aikana kahden toisistaan poikkeavan kehityskulun mukaisesti. Tätä muutosta on kuvattu isyyden vahvistuvana ja ohenevana kehityksenä (Huttunen 2001, 153). Isyyden vahvistuvan kehityskulun mukainen osallistuva hoiva-isä esiintyy nykyään usein niin lehtien palstoilla kuin myös asiantuntijapuheessa, mutta ohenevan isyyden mukainen, lastensa elämästä esimerkiksi avioeron seurauksena häviävä isä jää usein huomaamatta. Valtamedioiden ja asiantuntijoiden isyyttä kohtaan lisääntyneen kiinnostuksen lisäksi myös tiedekenttä on viimeisten vuosikymmenten aikana ollut yhä enemmän kiinnostunut isyydestä. On syytä tarkastella, miten laajentunut, huomionsa useimmiten vahvistuvan isyyden kehityskulun mukaiseen isyyteen kiinnittävä isyyspuhe näkyy siinä, miten isyydestä kerrotaan.