Tutkin sivututkielmassani millainen 2000-luvun alun vampyyri on ja millainen sen suhde on aiempaan vampyyrikirjallisuuteen ja vampyyriperinteeseen. Tutkielman motivaatio ja tärkeys nousevat omasta kiinnostuksesta vampyyrikirjallisuuteen sekä vampyyrin ja yliluonnollisuuden kulttuurisesta ajankohtaisuudesta. Tutkielma perustuu Charlaine Harrisin Dead until dark, Stephenie Meyerin Twilight ja J. R. Wardin Dark lover romaanien tarkkaan lukemiseen ja esiin nousevien piirteiden yhdistämiseen ja vertailuun. Vertailen nykyvampyyria vampyyrikirjallisuuden lähtökohtiin eli goottilaiseen romaaniin, gotiikkaan ja kauhukirjallisuuteen sekä vampyyrikirjallisuuden omaan historiaan intertekstuaalisuuden ja karnevalismin avulla genreteorian asettamissa rajoissa.

2000-luvun alun vampyyri on hyvännäköinen ja seksikäs rakastaja, joka ei metsästä ihmisiä mutta joka on silti säilyttänyt tappajan luonteensa. Nykyvampyyri on yhdistelmä alkuperäisiä vampyyripiirteitä, aiempien muutosten toistoa sekä uusia, perinteestä poikkeavia piirteitä. 2000-luvun alun vampyyrikirjallisuus painottuu yliluonnollisuuteen, taistelun ja uhan tuomaan jännitykseen, huumoriin ja koomisuuteen sekä eroottiseen vampyyriromantiikkaan. Nykyvampyyrikirjallisuuden suosio perustuu yllämainittuihin ydinpiirteisiin, jotka vastaavat massakirjallisuuden lukijakunnan vaatimuksiin tarjoamalla mielikuvituksellisen ja viihdyttävän lukunautinnon.

2000-luvun alun vampyyrikirjallisuus uudistaa vampyyrikirjallisuuden kaanonia ja tuo vampyyrin lähemmäksi nykyajan ihmistä. Nykyvampyyri on edelleen tunnistettavissa kalpeudesta, fyysisestä voimasta, kulmahampaista ja verenjuonnista, mutta mustaviittainen kreivi on vaihtunut nuorekkaaseen ja mallin mitoissa olevaan seksuaalisen nautinnon lähteeseen, joka taistelee pahuutta ja uhkia vastaan.