Ikääntyminen, huoltosuhteen heikentyminen ja taloudellisten resurssien niukkuus ovat nostaneet omaishoidon julkiseen keskusteluun. Omaishoidosta on tehty viime vuosina runsaasti myös tutkimuksia eri näkökulmista, mutta siitä huolimatta omaishoitajien arjesta tiedetään varsin vähän. Tämä tutkimus tehtiin Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry:n aloitteesta, ja se kohdistui ensi sijassa sellaisiin omaishoitajiin, jotka eivät saa kunnallista omaishoidontukea. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää omaishoitajien arkea ja sitä määrittäviä tekijöitä sekä toimijuutta kolmitasoisen mallin avulla.

Tutkimus liittyy Omaishoitajat ja Läheiset -Liiton Ovet-projektiin, jossa eräänä tavoitteena on omaishoitajien toimijuuden vahvistaminen. Haastatellut omaishoitajat osallistuivat projektiin liittyviin valmennuksiin syksyllä 2010. Aineiston muodosti kahdeksan haastattelua, jotka kerättiin kahdella paikkakunnalla Etelä- ja Länsi-Suomessa. Molemmilta paikkakunnilta haasteltiin kolme omaishoitajaa. Haastatteluissa sovellettiin aktiivisen haastattelun mallia toimijuuden näkökulmasta. Aineiston analysoinnin apukeinona käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen raportti on kirjoitettu tavanomaisesta poikkeavalla tavalla, jolloin empiria kulkee teorian mukana alusta asti.

Tutkimuksen mukaan omaishoitajien arjen kuvauksia voisi olla yhtä monta kuin omaishoitajilla on päiviä. Arjen ohella omaishoitajien toimijuus oli erilaista, mutta silti molemmissa saattoi havaita yhteneväisiä piirteitä. Omaishoitajilla oli kullakin pitkä yhteinen historia hoidettavan kanssa. Hoivan sitovuus vaikutti arjen kulkuun ja toimijuuteen pakottavana rakenteena.Omaishoitajat jaettiin toimijuutensa perusteella kolmeen ryhmään: vahvaan, sopeutuneeseen ja heikkoon toimijaan. Tämän tutkimuksen mukaan sopeutuneeseen toimijuuteen olisi mahdollisista päästä ja siihen tulisi pyrkiä valmennuksella ja rakenteita muuttamalla. Tässä tutkimuksessa yhteiskuntapoliittiset linjaukset nähtiin omaishoitajien toimijuuden makrorakenteina. Tästä syystä tämä tutkimus osallistui samalla yhteiskunnalliseen keskusteluun. Omaishoitajat hoivaavat joka tapauksessa, mutta jotta omaishoitajuus olisi todellinen vaihtoehto, tulisi heidän yhteiskunnalliseen asemaansa kiinnittää erityistä huomiota.

Tutkimuksen aineisto ei mahdollistanut mahdollisia sukupuolierojen analysoimista. Sen lisäksi tutkimuksen ulkopuolelle jäivät työssäkäyvät omaishoitajat, joiden toimijuuden tutkiminen olisi tärkeää. Toimijuuden näkökulmasta tehty tutkimus mahdollistaa arjen tutkimisen läheltä, ja antaa omaishoitajille kuuluvan arvostuksen ja mahdollisuuden saada äänensä kuuluville.