Nuoruus on identiteetin muodostumisen kannalta tärkeää aikaa. Nuoruuden aikana ihminen käy läpi kehityskriisin, jonka aikana hän puntaroi paikkaansa yhteiskunnassa ja rooliaan ystävien kanssa ja suhdetta omaan itseensä. Kriisin positiivinen ratkaisu on identiteetin muovautuminen, mikä ilmenee parhaimmillaan psyykkisenä hyvinvointina. Musiikilla voi olla erityisen tärkeä rooli nuoren etsiessä omaa paikkaansa maailmassa. Se on monipuolinen tunteiden säätelyn keino. Sen avulla nuori voi lohduttautua kriisien keskellä, elpyä raskaasta koulupäivästä tai irtautua arkitodellisuudesta. Se viestii myös sosiaalisesti hyväksyttävästä käytöksestä ja ympäristön arvoista, jotka omaksutaan monesti musiikin avulla. Vieraan kulttuurin keskellä asuneelle nuorelle ympäröivän kulttuurin arvot ja normit ovat hyvin erilaisia kuin suomalaisille ikätovereilleen. Tämä tulee esiin monesti vasta Suomeen palatessa, kun erilaiset maailmankuvat ja identiteettiä muokanneet kulttuuriset arvot tulevat esiin. Tästä seurauksena syntyy lapselle kolmas maailmankuva ja kulttuuri-identiteetti, jossa molempien maiden kulttuurit sekoittuvat ja hänen on löydettävä oma tapansa tasapainotella niiden välissä. Hänestä tulee kolmannen kulttuurin lapsi. Eläminen kolmannen kulttuurin lapsena on haastavaa, sillä se vaatii jatkuvaa sopeutumista ja uudelleen aloittamisen taitoa. Uskon, että musiikki voi luoda pysyvyyden tunteen arjen jatkuvien muutosten keskellä ja auttaa tällaista nuorta rakentamaan identiteettiään. Tässä proseminaarityössäni pyrinkin kuvaamaan kolmannen kulttuurin lasten kulttuuri-identiteettiä ja musiikin merkitystä tämän identiteetin muodostamisessa. Asiasanat –