Jokainen muusikko, olipa hän sitten säveltäjä, keikkamuusikko tai musiikinopettaja, joutuvat työstämään musiikillista identiteettiään sekä musiikillista minäkäsitystään enemmän kuin keskiverto musiikinkuluttaja. Yhden jaottelun mukaan musiikillinen identiteetti voidaan jakaa kahteen eri osaan: identiteettiin musiikissa sekä musiikkiin identiteetissä. Samoin myös musiikillinen minäkuva on äärimmäisen tärkeä - se voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. Jopa muusikolla voi olla negatiivinen musiikillinen minäkuva, mikä vaikeuttaa hänen elämäänsä ja ammattista suoriutumista huomattavasti.! ! Identiteettiin ja sen muodostumiseen liittyvät vahvasti myös erilaiset teoriat. Käsittelen tutkimuksessani kolmea erilaista identiteetin muodostumisteoriaa. Niitä ovat Piaget´in identiteettiteoria, elämänkaaripsykologia sekä kehityspsykologian näkökulma. Näistä kenties mielenkiintoisimman näkökulman tarjoaa elämänkaaripsykologia, johon voidaan sijoittaa hyvin musiikillisen kehityksen ja identiteetin muodostamisen problematiikka. Tämä tulee esiin hyvin esimerkiksi musiikkikasvattajaopiskelijoiden keskuudessa: kuinka he saattavat kamppailla esiintyvän muusikon identiteetin riittämättömyyden kanssa, ja toisaalta heille ei ole vielä kehittynyt musiikinopettajan identiteettiä. ! ! Kulttuuri, jossa elämme, on nostanut esiintyvän muusikon statuksen yli muiden. Tämä johtaa juurensa 1800-luvulle romantiikan kauteen, jolloin itseilmaisu ja säveltäjän tai esiintyjän oma tulkinta sekä sisäinen maailma alkoi tulla yhä enemmän esille. Siitä eteenpän on ympäröivä kulttuuri ruokkinut tätä jakoa: esittäjät ja kuluttajat. Itse asiassa muusikkous on hieman kapeasti ymmärretty kulttuurissamme. Muusikkoudesta voidaan erottaa kahdeksan eri ilmentymää, kuten esimerkiksi esiintyvä muusikko, kapellimestari tai kriitikko. Samoin muusikkouden kehittyminen ja vahvistuminen on pitkä prosessi, jossa eri musiikillisen tietämisen alueet kehittyvät.! ! Musiikinopettajuuden ja esiintyvän muusikon musiikillisen identiteetin yhteensovittaminen on oma haasteensa. Eräästä tutkimuksesta käy ilmi, että musiikinopettajaopiskelijat näkevät itsensä huomattavasti mieluummin esiintyvinä muusikkoina kuin musiikinopettajina. Tähän yksi selitys on se, että yksinkertaisesti musiikkikasvattajien opettajan identiteetti ei ole ehtinyt kehittyä, sillä se vaatii työkokemusta ja aikaa.!