Suomessa naiset osallistuvat työelämään varsin aktiivisesti verrattuna Euroopan muihin maihin. Miesten ja naisten välillä työelämässä on kuitenkin suuria eroja, esimerkiksi palkoissa. Naiset eivät myöskään pääse nousemaan yritysten tai yhteisöjen johtoon samalla tavalla kuin miehet, vaan heidän urakehityksensä pysähtyy usein näkymättömään, niin sanottuun lasikattoon, joka estää nousun keskijohdosta korkeimpaan johtoon. Naiset ovat kuitenkin tutkimusten mukaan erittäin päteviä johtajia ja tietyillä osa-alueilla, kuten tunnejohtamisen puolella, jopa parempia kuin miehet. Tasa-arvo ei näin näytä toteutuvan tasa-arvolain edellyttämällä tavalla, vaan sukupuolella on edelleen vaikutusta työelämässä.

Liikuntakulttuurissa tilanne ei ole tätä parempi. Suomalainen liikuntakenttä on perinteisesti hyvin miehinen. Vaikka naiset perustivat ensimmäisen urheilun valtakunnallisen keskusjärjestön vuonna 1895 (Suomen Naisten Voimisteluliitto), oli ruumiinkulttuuri ja urheilu pitkään vain miehille soveliasta toimintaa. Naisten asema kilpaurheilussa on nykyään selkeästi parempi, mutta valmennus- ja johtotehtävät ovat vielä enimmäkseen miesten hallussa. Naiset ovat näin vähemmistönä päättämässä suomalaisesta liikuntakulttuurista.

Tutkimukseni selvittää, kuinka suomalaiset naisjohtajat kokevat asemansa tässä miehisessä urheilumaailmassa ja millainen työura naisliikuntajohtajan takana on. Pyrin myös saamaan näkemyksiä siihen, miksi naisen on niin vaikea nousta johtoasemaan liikuntajärjestöissä ja mitkä tekijät ovat esteenä naisten urakehitykselle. Tutkimukseni on otteeltaan laadullinen ja se perustuu viiden suomalaisen naisliikuntajohtajan haastatteluun sekä aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen.

Tämän tutkimuksen perusteella suomalaisen naisliikuntajohtajan ura ei juuri poikkea muiden miesvaltaisille aloilla toimivien naisjohtajien urista. Näyttää siltä, että samat uraa edistävät tekijät ovat voimassa niin urheilussa kuin muussakin työelämässä. Mentorit ja verkostot tulivat voimakkaasti esille keskusteltaessa uran myönteisistä tekijöistä. Tukihenkilöiden runsaus on varsinkin naisille erittäin tärkeää, kun tavoitteena on nousta uralla johtoasemiin asti. Perhe ei näytä tämän tutkimuksen perusteella olevan este menestyksekkäälle uralle, vaan se on enemmän voimavara ja vastapaino työelämälle. Suurimmat esteet uralla juontuvat vanhoista asenteista. Menestyvän naisjohtajan kokemat pettymykset olivat myös melko vähäisiä.