Tarkastelen tutkielmassani Turun Kakskerrassa sijaitsevan Brinkhallin kartanon kulttuuriympäristökasvatustoiminnan kehittämistä. Tutkimustehtäväni on selvittää miten kävijät kokevat Brinkhallin kartanon ja miten kartanon toimintaa voitaisiin kehittää paremmin vastaamaan yleisön odotuksia. Olen aloittanut tutkimuksen ollessani korkeakouluharjoittelijana Brinkhallin kartanossa kesällä 2008. Harjoittelijana laadin kävijäkyselyn kartanoon, jossa tiedusteltiin kävijöiden kokemuksia kartanon alueesta kulttuuriperintökohteena. Kävijäkyselyn analyysissä käytän hermeneuttis-fenomenografista tutkimusotetta. Esteettisen kokemisen teoriat toimivat teoreettisena viitekehyksenä ja ohjaavat analyysiä. Valmistuttuaan tutkimuksen on tarkoitus auttaa Brinkhallin kartanon kulttuuriympäristökasvatustoiminnan kehittämisessä.

Aluksi käsittelen kulttuuriympäristökasvatusta toimintana, joka tarjoaa ihmisille työkaluja käsitellä niin luonnon kuin rakennettua ympäristöä. Käsityksemme ympäristöistä ja ympäröivästä maailmasta ovat kulttuurisesti muodostuneita. Ihmisen toiminta näkyy niin rakennetuissa kuin luonnonympäristöissä. Kulttuuri vaikuttaa siihen, miten koemme ihmisen toiminnan vaikutukset ympäristöissä ja miten arvotamme niitä. Näen kaikki toimintaympäristömme tästä syystä kulttuurisina ympäristöinä. Kulttuuriperintökasvatuksen tehtävä on tarjota ihmisille keinoja havaita ja nostaa esille erilaisten ympäristöjen arvotuksien muodostumista ja sekä antaa mahdollisesti keinoja arvottaa ympäristöä uudelleen. Ekologiset sekä (rakennus-) ja luonnonsuojelulliset arvot ovat osa kulttuuriympäristökasvatusta. Niiden avulla voidaan turvata ympäristöjen säilymistä ja toisaalta edistää ympäristöjen arvojen kokemista.

Ympäristö vaikuttaa oppimiskokemukseen, joten kulttuuriperintökohteissa oppiminen on kokemuksellista ja kokonaisvaltaista. Siksi kulttuuriperintöoppimiseen liittyy olennaisesti mm. Iso-Britanniassa toimivan, the National Trustin, kohteissaan käyttämän tekemällä oppimisen kasvatusideologia. Tekemällä oppimisen tavoitteena on saada vierailija luomaan henkilökohtainen suhde kohteeseen. Brinkhallin kartanossa on jo nyt kulttuuriympäristökasvatustoimintaa, kuten talkoita ja luentoja, mutta tällaista toimintaa voidaan lisätä ja sen muotoja muuttaa. Ratkaisuiksi ehdotan mm. yhteisöllistä ja taiteellista toimintaa sekä perinteisen historiallisen opastuksen kehittämistä. Toiminnalliset ja yhteisölliset metodit ovat Brinkhallissa vähäisiä ja usein niitä tarjotaan vain rajatuille ryhmille, joten näitä toimintatapoja on syytä kehittää ja kasvattaa.

Tutkimuksen keskeisimpiä johtopäätöksiä on se, että kävijäkyselyn perusteella Brinkhallin kartanossa vieraileville keskeistä on kartanosta saatu kokemus. Tästä syystä vierailukokemusta voitaisiin kasvattaa erilaisilla kasvatustoimilla, joilla korostettaisiin kävijöiden henkilökohtaisen suhteen muodostamista Brinkhalliin.