Tutkielmassa tarkastellaan amerikkalaista televisiosarjaa Gilmoren tytöt (engl. Gilmore Girls), joka kuvaa yksinhuoltajaäidin ja tämän tyttären elämää idyllisessä pikkukaupungissa. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella strategista vuorovaikutusta sarjan henkilöhahmojen kesken keskittyen pääsääntöisesti Brownin ja Levinsonin kohteliaisuusteoriaan sekä Gilmore-ismeinä tunnettuihin puhekielen viittauksiin. Tutkimuskysymyksen asettelu on kaksiosainen: 1. Kuinka Gilmore-ismit vaikuttavat strategiseen kanssakäymiseen ja kuinka ne ilmenevät kohteliaisuusteorian yhteydessä, ja 2. Miten hyvin Gilmore-ismejä pystytään kuvaamaan pragmatiikan keinoin.

Tutkimuksen pohjana ovat pragmatiikan peruskäsitteet sekä kohteliaisuuden tarkastelu. Päämetodina käytetään Brownin ja Levinsonin teorian soveltamista sarjan englanninkielisten ilmausten ja Gilmore-ismien analysoimiseen. Tutkimuksessa pyritään vertaamaan puhujan verbaalista viestiä sen motiiviin ja vaikutukseen kuulijassa, ja näin ollen todistamaan että Gilmore-ismit ovat tärkeä osa kohteliaisuuden edistämistä keskustelussa. Huomiota kiinnitetään myös osittain Culpeperin epäkohteliaisuusteoriaan, joka nähdään kohteliaisuusteorian luonnollisena jatkeena.

Päätuloksista voidaan päätellä, että Gilmore-ismejä käytetään tarkoituksellisesti edistämään kohteliaisuutta ja joskus myös epäkohteliaisuutta. Niiden luonne ja vaikutusaste vaihtelevat puhujan motiivin ja käytetyn kohteliaisuusstrategian mukaan siten, että ne useimmiten joko vahvistavat tai heikentävät ilmauksen tarkoitusta.