Pro gradu -tutkimukseni kohteena ovat lastensuojelulakiin perustuvat lastensuojelussa tehtävät lastensuojelutarpeen selvitykset, alkuarvioinnit. Lastensuojelulain uudistuksen myötä lastensuojelun alkuarvioinneista tuli lakisääteisiä 1.1.2008 alkaen. Alkuarvioinnit ja niistä tehtävät yhteenvedot tähtäävät siihen, että saadaan tehtyä päätös siitä, jatkuuko lastensuojelu vai ei. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus lastensuojelussa tehtävistä alkuarvioinneista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lapsen äänen kuuluminen häntä itseään koskevissa asioissa. Olen selvittänyt tyypittelyn avulla, minkälaista tietoa alkuarvioinneissa tuotetaan, kuka tietoa tuottaa ja millä tavalla huoli tekstissä esiintyy, miten huolenaihetta etsitään tai miten se on löydetty, pysyykö lapsi koko prosessin ajan mukana sekä miten lapsi on osallisena alkuarviointiprosessissa. Olen tutkimuksessani keskittynyt siihen, kuka tietoa tuottaa, millä tavalla tietoa tuotetaan sekä miten tuotettua tietoa on käsitelty. Olen etsinyt tietoa siitä, mikä on lapsen paikka alkuarvioinnissa. Olen pyrkinyt löytämään myös sen, miten lapsi itse asiat ilmaisee, sekä sen miten lapsi reagoi kun perheen ongelmia tulee selvittämään lapselle täysin vieras ihminen. Aihetta lähestyin työntekijöiden tuottamien yhteenvetojen kautta eli alkuarvioinnista tuotettujen dokumenttien avulla. Analyysi on toteutettu lapsilähtöisestä näkökulmasta. Aineisto koostuu 53 lasta koskevasta 45 alkuarvioinnin dokumentoinnista. Dokumentit ovat keskisuuren länsisuomalaisen kaupungin lastensuojelun aineistoa ja ne on kerätty uuden lastensuojelulain jälkeen tehdyistä lakisääteisistä alkuarvioinneista. Mukaan on otettu kaikki huhtikuu 2008 – heinäkuu 2009 välisenä aikana tehdyt alkuarvioinnit, mikä takaa aineiston edustavuuden. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että lapsen ääntä kuullaan koko alkuarviointiprosessin ajan. Lapsen mielipide pyritään selvittään niin keskusteluiden, erilaisten apuvälineiden kuin tarkkailun avulla.