Pro gradu –työni aiheena on kansalaisuus ja kielitaito. Käsittelen aihetta kahdesta eri näkökulmasta. Ensiksi selvitän, millainen on Suomen kansalaisuutta hakevien, ruotsia enemmän kuin suomea käyttävien, henkilöiden kielitaito. Tarkastelen kielitaitoa Yleisten kielitutkintojen ruotsin kielen kokeeseen kevään 2007 ja kevään 2009 välisenä aikana osallistuneiden (n=117) koetulosten avulla. Analysoin koetuloksia kvantitatiivisesti katsomalla suoria jakaumia ja kokeen eri osakokeiden arvosanojen keskiarvoja. Toiseksi otan selvää, millainen suhde kielillä on toisiinsa maahanmuuttajien arkipäivässä ja mitä maahanmuuttajat ajattelevat kansalaisuudesta ja kielitaidosta osana kansalaisuutta. Tätä varten olen haastatellut puolistrukturoidun haastattelun keinoin neljää kaksikielisellä paikkakunnalla asuvaa maahanmuuttajaa, jotka käyttävät enemmän ruotsia kuin suomea arjessaan. Vastaan tutkimuskysymyksiin teemoittelemalla haastatteluaineistoa sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseni perusteella noin kaksi kolmasosaa henkilöistä, jotka osallistuivat Yleisten kielitutkintojen ruotsin kokeeseen kansalaisuuden saamiseksi, saavuttivat kansalaisuuteen vaadittavan tason (vähintään yleisarvosana 3). Yleisesti ottaen kokeeseen osallistujilla oli parhaat taidot puhumisessa ja heikoimmat taidot kirjoittamisessa. Henkilöillä, jotka saavuttivat taitotason 2 (n=35), reseptiivinen kielitaito oli parempi kuin produktiivinen. Taitotaso 3 (n=67) noudatti yleistä jakaumaa: puhuminen oli vahvin osa-alue kun taas kirjoittaminen tuotti eniten vaikeuksia. Taitotasolla 4 (n=15) kieli näytettiin osaavan kokonaisuutena: osakokeiden välillä ei ollut suuria eroja. Tekemieni haastattelujen perusteella kielten suhteet toisiinsa eivät maahanmuuttajien arjessa ole mitenkään yksiselitteiset. Kielenkäyttötilanteet ovat usein monikielisiä joko siten, että yksi henkilö käyttää useita kieliä tai siten että eri henkilöt käyttävät eri kieliä. Informantit käyttävät äidinkieltään kotona sekä lukiessaan ulkomaan uutisia. Englanti, jonka informantit hallitsevat äidinkielensä jälkeen parhaiten, on kieli, jota he käyttävät ystävien ja joidenkin viranomaisten kanssa. He myös yleensä tukeutuvat englantiin kommunikaatio-ongelmissa. Ruotsillakin on sijansa informanttien arjessa. He käyttävät kieltä asioidessaan kaupassa ja esim. myös naapurien kanssa. Usein ruotsia ja englantia käytetään vuorotellen esim. asioita hoidettaessa. Suomen käyttö on hyvin vähäistä. Informantit kokevat, että kielitaito on tärkeä osa kansalaisuutta ja että kielitaito mahdollistaa integroitumisen yhteiskuntaan.