Tutkimuksen tavoitteena oli selkeyttää kehon kuuntelun käsitettä ja käytännön merkitystä urheiluvalmennuksessa. Kehon kuuntelu on tietoista huomion suuntaamista kehon sisäisiin tuntemuksiin ja sen tyyppeinä ovat kohdistettu ja etsivä kehon kuuntelu. Kehon kuuntelu perustuu kehon sisäisten aistien (mm. liike- ja asentoaistien) tuottaman tiedon tulkitsemiseen tajunnan tasolla ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Tulkitsemisprosessin tuloksena on koettu kehon tunne. Kehon kuuntelu tunnetaan kirjallisuudessa kehotietoisuuden käsitteenä. Tutkimuksen aineistona on neljän kansainvälisesti menestyneen suomalaisen yksilölajien huippu-urheilijan kertomukset sekä tutkijan omat kokemukset kehon kuuntelusta. Tutkimusmenetelminä sovelletaan fenomenologis-hermeneuttista analyysia, teemoittelua ja osallistuvaa liikunnanfilosofiaa. Kehon kuuntelua käytetään huippu-urheilussa ja urheiluvalmennuksessa harjoittelun ajoituksessa ja harjoittelusta oppimisessa. Kehon kuuntelulla voidaan myös ehkäistä urheiluvammojen syntyä ja parantaa niistä toipumista. Kehon kuuntelun avulla valmennusprosessiin saadaan lisää laadukasta informaatiota päätöksenteon tueksi. Kehon kuuntelun taito voidaan oppia ja sitä voidaan opettaa erityisharjoittein. Kehon kuuntelussa harjoittelu kohdistuu hermo-lihasjärjestelmän sensoristen komponenttien harjoitteluun. Kehon kuunteluun harjaantunut urheilija tulkitsee ja reagoi spontaanisti kehonsa signaaleihin. Kehon kuuntelun oppimisessa ja opettamisessa keskeisessä roolissa ovat kivun tuntemukset. Valmennuksellisina erityishaasteina kehon kuuntelulle ovat harjoittelun ohjelmointi ja ryhmävalmennus. Valmentajan rooli on keskeistä kehon kuuntelun mahdollistamisessa ja opettamisessa urheilijalle. Työni antaa yleisen viitekehyksen kehon kuuntelulle urheiluvalmennuksessa ja osoittaa, että sitä on tutkittava lisää.