Ikääntyvien alkoholinkäyttö on lisääntymässä ja vaikuttaa heidän perheeseen, terveyteen, terveyspalveluiden käyttöön. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää ikääntyvien liiallista alkoholinkäyttöä läheisten näkökulmasta. Tarkoituksena oli kartoittaa terveyspalveluiden käyttöä ja kokemusta näistä palveluista päihteitä liikaa käyttävän iäkkään henkilön kohdalla. Kohderyhmänä oli henkilöt, jotka kokevat ikääntyvän yli 65-vuotiaan läheisensä käyttävän liikaa alkoholia. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta nauhoitetusta ja litteroidusta haastattelusta. Haastattelu tehtiin kuudelle puolisolle ja kahdelle tyttärelle, jotka kokevat ikääntyvän läheisensä käyttävä liikaa alkoholia. Aineiston analysoinnissa käytettiin narratiivista metodia, jossa kieli ja puhe nähtiin totuuden paljastajana. Narratiivien pystysuoran analysoinnin avulla kertomuksista löytyi kokemuksellisesti samankaltaisia tarinoita, joista synteesin ja analysoinnin kautta syntyi narratiivinen kertomus. Tämän tutkimuksen narratiivinen kertomus muodostuu neljästä tarinasta. Ensimmäinen tarina kertoo rakkaussuhteesta alkoholiin ja siinä kerrotaan henkilön juomatapojen kehittymisestä ja vaikutuksesta perheessä. Juominen on ollut monella henkilöllä ollut runsasta koko elämän ajan, mutta eläkkeelle jääminen merkitsi juomisen lisääntymistä jopa hallitsemattomaksi. Juojan suhde alkoholiin on hyvin intensiivinen ja sulkee pois myös läheiset ihmiset. Toinen tarina kertoo itsemääräämisoikeudesta, joka merkitsee oikeutta juoda. Selvästi hankaluuksia aiheuttavaan juomiseen ei voi puuttua, ellei juova henkilö itse siihen suostu. Terveydentilan heikentyminenkään ei saa välttämättä henkilöä lopettamaan juomista. Motivaatio hoitoon on onnistumisen edellytyksenä. Kolmas tarina kertoo tilanteista, joissa henkilöt ovat olleet yhteydessä terveydenhuollon palveluihin ja hakeneet apua läheisen alkoholiongelmaan. Tässä tarinassa ilmenee ristiriita positiivisten ja negatiivisten kokemusten väillä. Terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole tarinan mukaan valmiuksia kohdata ja auttaa ikääntyviä päihteidenkäyttäjiä eikä heidän perheitään. Kertomuksen päättävä tarina kokoaa haastateltavien odotukset terveydenhuollon palveluita kohtaan. Toiveena on alkoholiseulonnat normaalien perusterveydenhuollon käyntien yhteydessä. Henkilökunnan asenteissa on paljon toivomisen varaa. Avun hakijat odottavat asiallista ja kohteliasta käytöstä sekä tietoa päihdehoitomahdollisuuksista omasta terveyskeskuksesta. Päihdeongelma alkaa kehittyä jo nuorena ja keski-ikäisenä, joten ongelmaan voisi tarttua keski-ikäisenä työterveyshuollossa. Perusterveydenhuollon henkilöstö tarvitsee lisää koulutusta, jotta he voivat tehdä seulontaa, kohdata päihteidenkäyttäjiä ja antaa heille neuvontaa ja ohjausta palveluista, joita omalla paikkakunnalla on tarjolla ongelmaan.