Vuorovaikutus on opettajan työn ydintä. Liikunnanopettajakoulutukseen kehitetyt vuorovaikutustaitoihin keskittyvät opinnot osoittautuivat hyödyllisiksi ja toimiviksi ja paransivat opiskelijoiden valmiuksia kohdata erilaisia oppilaita. Vuorovaikutustaidot tarjoavat välineitä olla nuorista välittävä opettaja, jolla on kyky puuttua jämäkästi häiriökäyttäytymiseen. Koulutuksessa kehitettyjä taitoja voidaan hyödyntää myös etsittäessä uusia malleja koulun moninaisten vuorovaikutussuhteiden hoitoon.Ulla Klemolan tutkimus käynnistyi opettajien työn ongelmista nousevasta tarpeesta lisätä opettajaksi opiskelevien vuorovaikutustaitoja ja valmiuksia käsitellä ristiriitatilanteita. Vuorovaikutuskoulutuksen avulla etsittiin keinoja opettajan ja oppilaan välisen suhteen kehittämiseen sekä tukea opettajien ja vanhempien kohtaamisiin.Klemola kehitti liikunnanopettajien peruskoulutukseen kaksi opintojen eri vaiheisiin sijoittuvaa vuorovaikutuskurssia ja tutki, miten liikunnanopiskelijat käyttivät oppimiaan taitoja nuorten kanssa opetusharjoittelunsa aikana. Opiskeltavia taitoja olivat selkeä itseilmaisu, tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja säätely, kuunteleminen sekä ongelmanratkaisutaidot.- Liikunnanopiskelijat pitivät opintojaksojen sisältöä tarpeellisena oman opettajuuden kehittymisessä. Keskustelut, taitojen käytön demonstraatiot ja harjoittelu sekä omista vuorovaikutuskokemuksista kertominen koettiin toimiviksi opetusmenetelmiksi. Opintojaksojen vahvuutena oli teoreettisen tiedon ja käytännön kokemusten linkittyminen toisiinsa. Opiskelijat toivoivat yksimielisesti lisää vuorovaikutusopintoja peruskoulutukseensa, Klemola sanoo.Vaikka vuorovaikutustilanteet olivat välillä hankalia, suurin osa opiskelijoista kertoi käyttäneensä oppimiaan taitoja opetusharjoittelun liikuntatunneilla. Eniten he käyttivät kuuntelun taitoja. Vuorovaikutustaitojen käyttö oli opiskelijoista tärkeää opettaja-oppilassuhteen kannalta. Näin liikuntasaliin syntyi myönteistä ilmapiiriä, jossa oli helpompi oppia ja opettaa.Ristiriitatilanteissa opetusta häiritsevä tilanne muuttui positiiviseksi, kun opiskelija käytti jotakin vuorovaikutustaitoa. Näissä tilanteissa opiskelijat pidättäytyivät oppilaan moittimisesta ja puuttuivat nuorten käytökseen ilmaisemalla omia tunteitaan tapahtuneesta. Opiskelijan tunnekokemusta kuvaava viesti muutti oppilaiden käytöstä, ja ongelmatilanne poistui. Liikuntatunneilla syntyy monenlaisia tunteita. Oppilaan tunteen kuunteleminen auttoi opiskelijaa katsomaan tilannetta oppilaan näkökulmasta, mikä puolestaan tuki nuoren selviytymistä tehtävästä. Vuorovaikutustaidoilla on siten merkitystä liikuntatietojen ja -taitojen oppimiselle.– Kun opettaja huomaa ja ymmärtää liikkumista estäviä tunteita, vapauttaa se oppilasta harjoittelemaan ja oppimaan. Tunne-esteiden poistaminen lisää liikuntaa, jolla taas on keskeinen merkitys yksilön terveydelle ja hyvinvoinnille, Klemola toteaa. Vuorovaikutustaitojen avulla synnytetään myönteisiä koululiikuntakokemuksia ja -muistoja.Liikunnanopiskelijat törmäsivät vastakohtaisuuksiin opetusharjoittelussa. He halusivat päästä lähelle oppilaitaan mutta pelkäsivät samalla auktoriteettiasemansa puolesta. Vastakkain asettuivat myös mm. tiukkuus ja inhimillisyys sekä oppilaiden aktiivinen liikuttaminen ja vuorovaikutukseen antautuminen. Vuorovaikutuskoulutus alkoi siten ravistella opettajuuteen liitettäviä uskomuksia ja purkaa opettajan ammattitaidon myyttejä.Vuorovaikutusopinnot sisältyvät nykyään liikunnanopettajien koulutusohjelmaan. Vuorovaikutuskoulutusta voidaan soveltaa myös muuhun opettajankoulutukseen sekä urheiluvalmennuksen ja työelämän tarpeisiin.– Jokainen voi oppia vuorovaikutustaitoja, Klemola summaa.Klemolan tutkimuksen aineisto koostui yhteensä 50 liikunnanopiskelijan kyselyistä, oppimispäiväkirjoista ja ryhmähaastatteluista sekä tutkijaopettajan havaintopäiväkirjasta.