Kuvataideterapialla voidaan edistää oppimista ja oppilaiden terveyttä. Kuvataideterapian avulla kehittyvät myös oppilaiden visuaaliset taidot, tunteen ilmaisu ja itsetuntemus. Tämän havaitsi Päivi-Maria Hautala tarkastellessaan väitöskirjassaan kuvataideterapian mahdollisuuksia opetuksessa ja oppimisessa Suomen kouluissa. Hautala haastatteli tutkimukseen koulujen kuvataideterapeutteja ja määritteli kuvataideterapian olemusta lasten ja nuorten kasvun sekä kehityksen tukijana.Hautala havaitsi väitöstutkimuksessaan eron koulukulttuurin ja terapiakulttuurin välillä. Toisin kuin koulussa terapiassa oppijaa ei nähdä opettamisen kohteena, vaan hän on omassa kasvussaan aktiivinen toimija. Tutkimus antaa konkreettisen mallin terapian yhdistämiseksi koulunkäyntiin, ja siinä avautuu uusi näkemys, jossa taiteen terapeuttinen tekeminen nähdään hoitavana ja itsetuntoa vahvistavana menetelmänä. Terapiassa oppijan terapeuttinen kokemus on tärkeä toiminnan tavoite.– Kuvataideterapian erityispiirteenä on kuvallinen vuorovaikutusprosessi. Siinä on mukana tekijä, kuva ja terapeutti. Vuorovaikutussuhde on siis tavallaan kolmiosuhde. Kuvan tekijä tekee kuvan ja tulkitsee mahdollisesti sanallisesti prosessiaan. Terapeutti on hiljaa läsnä, kun kuvaa tehdään, ja kannattelee asiakkaansa raskaita tunteita, joita voi tulla esiin kuvan tekemisen aikana ja myös itse kuvassa, kertoo Hautala kuvataideterapiaprosessista.Istunnon lopussa kuvasta keskustellaan. Kuvan asiantuntijana on tekijä itse, kun taas terapeutti kuuntelee ja tekee kuvasta kysymyksiä, jotka selventävät kuvan merkityksiä tekijälle. Kuvallinen vuorovaikutusprosessi saattaa olla myös terapeutin hiljaista läsnäoloa. Asiakas ja terapeutti voivat myös yhdessä tehdä kuvan ja kommunikoida paperilla prosessin aikana.Kuvataideterapian keskiössä ovat oppijan kokemusmaailma ja siihen liittyvät tarpeet, joista nousevat myös hänen tahtonsa ja motivaationsa. Tätä kutsutaan sisäiseksi oppimiseksi. Kuvan kokeminen ja oppiminen lähtee ihmisen sisältä eikä siitä, että kuvia tuodaan ihmiseen ulkoapäin. Kuvataideterapiassa oppija tulee kuulluksi sellaisena kuin hän on, ja siinä keskeistä on ymmärtää sisäisiä tunteita ja hahmottaa lapsen ja nuoren psyykkisiä tarpeita. Kuvataideterapian tavoitteena on se, että yksilö ottaa itse vastuun elämästään, itsenäistyy sekä ymmärtää vapauden ja vastuun tasapainon merkityksen. Kuvataideterapia tuo kouluun hoitokulttuuria. Näin terapeutilla tai opettajalla on valmiuksia havainnoida erilaisuutta ja myös tilapäisesti huolehtia lapsesta, kunnes pystyy ohjaamaan tämän erityisavun piiriin. Erityispedagogiikassa ja ammatillisessa kuntoutuksessa oppilaiden ongelmat vaativat joskus myös psykiatrista erikoissairaanhoitoa sairaaloissa ja poliklinikoilla. Kuvataideterapia voi toimia myös sillanrakentajana, kun oppilas siirtyy koulusta sairaalaan tai sairaalasta kouluun. Tämä tuo opettajalle uusia tehtäviä ja haastaa myös opettajankoulutuksen kehittymään ja tukemaan uutta opettajuutta. Koulujen terapiatyön haastateltavat mieltävät erityisopetukseksi. Moni kuvataideterapeutti on soveltanut ja kehittänyt kuvallista terapiaa eteenpäin erityispedagogisiksi työmenetelmiksi.